Koronakevät, tapaamme taas

Ume kukkii pohjoisessa. Keväässä on harmaata ja vaaleanpunaista. Laitan allergiatippoja silmään ja myrkytän kirvoja parvekkeelta. Tilaan netistä sukat, koska sukkakaupassa käynti on uhka kansakunnan terveydelle.

Kevätvire Miyagissa ei ole korkein mahdollinen. Sendai lähti laukalle, niin että kiilasimme yhtäkkiä koronan leviämisvauhdissa kärkisijalle. Nyt olemmekin sitten naapuri Yamagatan kanssa kaksin vähintään kuukauden kestävässä itsenäisessä poikkeustilassa muiden prefektuurien lopetellessa omiaan. Juuh elikkäs.

Olen ulkosuomalainen

Vuodenaika vaihtui. Tätä menoa olen kohta ollut poissa Suomesta kaksi vuotta putkeen. Tässähän alkaa mieltää itsensä ulkosuomalaiseksi! Paperilla olen toki ollut sellainen jo jonkin aikaa, mutta henkinen prosessini tuli köröttelemällä perässä.

Tässä menee vielä tovi, sillä Japani aloittaa muut kuin terveysalan rokotukset vasta huhtikuussa. Oleskeluluvan haltijoita koskenut maahantulokielto on sentään kumottu, mutta karanteeni- ja pcr-vaatimusten vuoksi Suomi-reissu on edelleen niin tyyris ja monimutkainen, että jään odottamaan otollisempia aikoja, vaikka suomen kielen sanajärjestykseni muuttuukin päivä päivältä kömpelömmäksi.

Vielä viime vuonna visiitin peruuntuminen oli järkytys ja pandemiaa eli kuukausi kerrallaan, mutta nyt tähänkin pitkittyneeseen tilanteeseen on jo tottunut: en mieti, pitääkö kesällä 40 asteen tropiikissa taas käyttää maskia ulkona vaan lähden siitä oletuksesta, että kyllä pitää.

Oma ajatukseni on, että nyt ei ole sopiva hetki liikkua maasta toiseen, vaikka kuinka vakuuttelisi toimivansa vastuullisesti. En ole sitä mieltä, että kaikki ongelmat tulisivat ulkomailta tai jostain vuotavilta rajoilta, jotka Suomen keskustelussa nousevat toistuvasti esiin. Sekä suomalaiset että japanilaiset onnistuvat joka päivä tartuttamaan toisiaan omissa elinpiireissään ihan ilman ulkomaalaisvahvistuksia.

En kuitenkaan näe, miksi kenenkään tulisi siirtyä maantieteelliseltä alueelta toiselle hupimielessä juuri nyt, kun rokotukset ovat käynnissä ja tiedetään, että alueelliset muunnokset ovat tarttuvampia kuin alkuperäinen virus. Mateba kairo no hiyori ari, hyvä sää merimatkalle koittaa kun odottaa, sanoo japanilainen sananlasku!

Poikkeukselliset tilat

Japanissa tilanne on koko ajan ollut hieman sekava. Poliittinen tahtotila on ollut, että olympialaiset järjestetään vaikka se olisi viimeinen tekomme, joten mitään järeitä toimia ei ole nähty. Jos osasta suomalaisia tuntuu, että sulkutila on käsitteenä hankalasti hahmotettava, niin se kyllä kalpenee täkäläiselle menyylle. 😀

Muutaman kerran vuodessa hallitus tai paikallisviranomainen antaa poikkeustilajulistuksen eli 緊急事態宣言, kinkyuujitaisengen. Täällä Miyagissa on voimassa paraikaa dokuji no kinkyuujitaisengen eli itsenäinen poikkeustilajulistus.

Poikkeustilajulistuksen sisältöön kuuluvat kaikelle kansalle kohdennetut 不要不急の外出自粛要請fuyoufukyuu no gaishutsujishukuyousei eli vetoomus tarpeettomista ja kiireettömistä asioinneista pidättäytymiseksi ja 往来自粛要請 ouraijishukuyousei eli vetoomus menopaluista pidättäytymiseksi sekä 営業時間の短縮要請 eigyoujikan no tanshukuyousei eli vetoomus aukioloaikojen lyhentämiseksi, jonka kohteena ovat olleet etupäässä 接待を伴う飲食店 settai wo tomonau inshokuten eli asiakkaiden viihdyttämistä sisältävät ravitsemusliikkeet.

Nämä merkkilitaniat jäävät tavalliselle tallaajalle helposti merkitykseltään hämäriksi, koska mitään lainopillisia seuraamuksia ei ole. Halutessaan baarissa voisi järjestää koronakekkerit vaikka koko suvulle ja käydä ennen aamujunia vielä karaokessa lurauttelemassa. Käytännössä tilanne on jokaisen omalla vastuulla.

Minun onkin vaikea uskoa, että tämänhetkisellä testauskapasiteetilla saatu kuva olisi koko totuus, koska tartunnat tuntuvat väkilukuun ja asukastiheyteen nähden edelleen todella vähäisiltä Eurooppaan ja Amerikkoihin verrattuna.

Toisaalta en ole ollut Euroopassa tai Amerikoissa näkemässä, miten rajoituksia oikeasti noudatetaan tai miten nykytilanteeseen on jouduttu. Esimerkiksi maskeista käyty vämmäys mielenosoituksineen tuntuu täältä käsin kaukaiselta, kun täällä päiväkoti-ikäisetkin käyttävät maskeja, vaikka mitään pakkoa ei ole koskaan määrätty. Kun ensimmäiset tartunnat viime vuoden helmikuussa tulivat julki, ryntäys maskikaupoille alkoi välittömästi. Siihen ei viranomaisten määräystä tarvittu.

Möläyttelyn olympialaiset

Itseäni olympialaiset eivät enää kosketa, sillä jättäydyin Miyagin vapaaehtoistiimistä pois, kuten teki yli 600 muutakin.

Pandemian lisäksi olympialaisia ovat varjostaneet järjestäjien tarpeettomat ulostulot. Pitkän uran möläyttelyn parissa luonut Mori Yoshirou erosi viimein komitean puheenjohtajan pallilta, kun kansainvälinen paine hänen viimeisimmän naisvihamielisen sutkautuksensa jälkeen kävi liian kovaksi.

Naisten liian pitkille kokouspuheenvuoroille naljailu olisi epähauskaa missä tahansa tilanteessa, mutta erityisen huonoa makua se osoittaa Japanissa, jossa sen taakse kätkeytyy vakava yhteiskunnallinen ongelma. Viralliset kokoukset päiväsaikaan ovat monella sektorilla yhä silmänlumetta.

Todelliset päätökset tehdään iltamyöhään kuppiloissa ja seuralaisbaareissa, joiden pöytiin ei ole asiaa naisilla tai edes niillä miehillä, joilla on elämässään muitakin intressejä kuin firman poikain kanssa kaveeraaminen. Mori-sania siis ottaa päähän, että pitää istua kuuntelemassa akkain esitelmiä, kun itse jo halajaa poikain kanssa baanalle. Monen työura tyssää, kun pitää lähteä hakemaan Harutoa ja Himaria päiväkodista eikä ehdi Mori-sanin kanssa kippistelemään.

Mori-sanin vetäydyttyä estradilta esiin astui pian uusi möläyttelijä. Avajaisten tuottaja erosi juuri tehtävistään ehdotettuaan, että yhtenä avajaisnumerona voisi olla Watanabe Naomi possuksi pukeutuneena. Watanabe Naomi on Japanin seuratuin julkkis Instagramissa, ja hän on raivannut tiensä tässä one size -ajattelun maassa pluskokoisesta koomikosta koko kansan tyyli-ikoniksi ja kehopositiivisuuden suunnannäyttäjäksi. Naomi-chan itse kuittasi kohun toteamalla, että on tyytyväinen itseensä ja kieltäytyisi kyllä tarjotusta possupuvusta erittäin julkisesti.

Olympiahuuma on hiipunut laskuhumalaksi. Korona leviää Touhokussa, Miyagissa on ollut kuukauden sisällä kaksi seitsemän magnitudin maanjäristystä, ja Fukushiman katastrofialue on yhä autio. Fukkou orinpikku eli elpymisolympialaiset eivät ole ensimmäisenä mielessä.

Vielä viime vuonna pääministeri uhosi, että olympialaiset olisivat jinrui ga korona ni uchikatta akashi, todiste että ihmiskunta on nitistänyt koronan. Möläytyksien ja ongelmien seuratessa toisiaan kansa kuitenkin huokaa ja kirjoittaa kommenttikenttään: mou yaranai hou ga ii, ei niitä enää kannata järjestää.

Vaihtoehto neuloosille

En ole pandemiassakaan eksynyt neulomaan tai leipomaan. Sen sijaan olen löytänyt päiviini sisällön thain kielen opiskelusta. 😀 Saatan istua tunteja putkeen kirjoittelemassa ja liimaamassa tarroja vihkooni.

Thai on uusi lempparini heti japanin jälkeen. Aasialaisia kieliä opiskeltuani indo-eurooppalaiset kielet tuntuvat minusta jotenkin kömpelöiltä persoonamuotoineen ja sukuineen ja lukuineen. Aasialaisissa kielissä viehättää, kuinka niissä ei ole monia eurooppalaisia krumeluureja: kun lukua ja persoonaa ja aikaa ei ole ja tekijäkin on jätetty pois, mieli saa liihotella kuvasta kuvaan vapaana kuin taivahan lintu.

Erityisen mukavaa olisi, jos tämä ruumiinikin saisi taas joskus liihotella taivaan poikki moottoriavusteisesti uutta kielitaitoani ja vanhaa kotimaistakin käyttämään.

Thaimaalaiset humpat ja iskusävelmät tästä kevätpäivihin:

Vipa humppa on Phuketiin sijoittuvasta kasvutarinasta I Told Sunset About You, jota suosittelen joka niemehen ja notkelmaan!

Japanilaishumpista lemppareimmat ovat tällä hetkellä nämä: