Ame ni mo makezu, kaze ni mo makezu, yuki ni mo natsu no atsusa ni mo makenu. En taivu sateelle, en taivu tuulelle, en lumelle enkä kesän kuumuudelle. Näin alkaa Miyazawa Kenjin muistikirjasta löytynyt merkintä, joka lienee Japanin luetuin runo.

Kuluva kesä on vaihteeksi ollut monella tapaa poikkeuksellinen. Olin poissa Japanista muutaman hassun viikon, mutta sinä aikana entinen pääministeri ehdittiin ampua ja Matsushima jäi veden alle.

Kirokutekina ooame, ennätyksellinen rankkasade. Kishouchou wa saidaikyuu no keikai wo yobikakete imasu, ilmantieteenlaitos kehottaa äärimmäiseen varoivaisuuteen. Tätä litaniaa on saanut kuunnella harva se päivä.

Luulin ajoittaneeni Suomi-reissuni niin, että palaisin kastelemaan kasvimaata kuumimman kesän kynnyksellä. Sadekausi kuitenkin julistettiin päättyneeksi ennen kuin se ehti kunnolla alkaakaan. 40 asteen kuolonhelteet alkoivat jo heinäkuussa, ja niitä seurasi sateiden rintama, joka on pyörinyt päällämme koko kesän.

Tuntuu, että koko ajan jossakin evakuoidaan tai lapioidaan mutaa eteisestä. Milloin vettä on tullut 400, milloin 500 milliä vuorokaudessa. Yksi näistä trooppisista sateista osui suoraan Matsushimaan.

Tulvastriimi

Satuin tämän hirmusateen alkaessa puhumaan husbandin kanssa videopuhelua. Husband istui autossa vietettyään rattoisaa perjantai-iltaa ylitöissä. Yö oli sysimusta ja sade piiskasi ikkunaa. Näytti kuin olisin katsonut livelähetystä autopesulasta. Joo, täällä sataa kaatamalla. Saiaku da, voi peeveli. Chotto yabai kamo, ei hyvältä näytä.

Laitoin Japanin uutiset päälle. Härregyyd. Hengenvaarallisen rajut sateet iskevät Etelä- ja Pohjois-Japaniin. Vyöhykkeitä on määrätty evakuoitavaksi. Husband ajoi yhä autoa. Näky oli kuin suoraan Jurassic Parkista. Kohta pimeästä ilmestyisi dinosaurus, joka söisi husbandilta pään irti.

Lopulta eteneminen kävi niin mahdottomaksi, että husband pysähtyi juna-aseman parkkipaikalle ja sanoi katsovansa hetken uutisia. Lähdin sillä välin pyörällä Citymarkettiin. Seinäjoella oli 15 astetta, joten etsin varastosta vanhan syystakin päälleni. Seinäjoen nuoriso oli pukeutunut narutoppeihin ja shortseihin. Pyörä tuntui oudolta, kun en ollut ajanut sillä moneen vuoteen. Onko vauhti aina huipannut näin? Tuuli otti korvista niin että vedin hupunkin päähän. Taivas oli yhä hailakan sininen, pilvet ohuita viiruja.

Citymarketista palattuani husbandin matka oli edennyt parkkipaikalta toiselle, mutta nyt oli ilmennyt uusi ongelma: Matsushiman keskusta oli jäänyt tulvan alle eikä kotimäelle vievälle tielle päässyt enää. Kaupan parkkipaikalle kerääntyi muitakin autoilijoita. Husband laittoi lakin päähänsä ja taivutti penkin makuuasentoon. Otimme muistoksi screenshotin ja toivotimme hyvät yöt.

Seuraavana aamuna sateen koko mahti valkeni. Matsushima oli yhä veden varassa. Vieressä Oosakissa ihmisiä haettiin kodeistaan veneellä. Junayhteys oli poikki ja maanvyöryjä oli raportoitu yli 25. Muutama tie on edelleen poikki maanvyöryn jäljiltä.

Olin kesäkuussa lukenut Japanin yleisradion uudesta selvityksestä, jonka mukaan yli 40 prosenttia väestöstä asuu korkean tulvariskin alueella, mutta en odottanut tiedon muuttuvan todellisuudeksi näin pian. Jälleen kerran ei auttanut kuin kiittää onneamme siitä, että asumme vuorella. Ylämäki on jokapäiväinen riesa ja viima käy luihin ja ytimiin kylminä vuodenaikoina, mutta se on pieni hinta mielenrauhasta. Vain muutaman sadan metrin päässä taloja on tänä kesänä jopa purettu tulvavaurioiden vuoksi.

Uutiskuvaa elokuun alusta Hokurikun ja Touhokun sateista.
Lisää uutiskuvaa elokuun alusta Hokurikun ja Touhokun sateista.

Runo Ame ni mo makezu on peräisin ajalta ennen ilmastonmuutosta.

Sittemmin Japanin ilmastosta on tullut entistä arvaamattomampi. Kesät ovat toinen toistaan kuumempia ja kuukauden sateet kaatuvat niskaan vuorokaudessa. Jotain tarttis teherä ennen kuin hartainkin sielu joutuu taipumaan ilmaston edessä!