Suljettu maa

Illat Matsushimassa ovat pimeitä, sillä tälle mäelle on siroteltu vain kaksi himmeää katulamppua.

Kerran luulin nähneeni porstuassa torakan liikehdintää – ja jos vuosi tokiolaisessa asuntolassa on minulle jotain opettanut niin refklesinomaisen torakkaraivon. Pikaistuksissani huitaisin siis tunkeilijaa harjanvarrella. Isku oli täysosuma, mutta siitä lähtien on omatunto soimannut: listin verenhimossani sirkkapoloisen, joka oli vain saapunut ovelleni tuomaan viestiä loppukesästä.

Kesä on hiipumassa mutta ei vielä ohi. Olen ollut Japanissa niin kauan, että minulle on kehittynyt jonkinlainen vuodenkierron muisti.

Kaskaiden hurmio on kuitenkin yhä yhtä korviahuumaavaa kuin keskikesällä.

Asun vuorella, jota ympäröi tiheä viidakko. Talvi oli hiirenhiljainen ja paljas, mutta nyt köynnöksien ja liaanien läpi ei näe alas. Luonto on tullut huomattavasti lähemmäs kuin asuessa puuttomassa lähiössä esikaupunkialueella.

Tiesin, että kaskaita olisi paljon, koska löysin niiden kuivia koteloita pitkin syksyä ja kevättä, mutta näin reipasta konsertointia en silti odottanut!

Ehkä näitä kaskaita tulee syksyn myötä vähän ikäväkin. Tuolla ne nytkin päästelevät menemään nupit kaakossa. Matsuo Bashou haikuili 1600-luvulla: yagate shinu keshiki wa miezu semi no koe, ei häivähdystä häämöttävästä kuolemasta laulussa kaskaiden (käännös by meikämatami).

Syyskuu on kuitenkin varsin tervetullut! Elokuun troopiikki uuvuttaa. Tukka kähertyy joka suuntaan, ja sipsit vettyvät jos pussia ei syö heti tyhjäksi (molemmat mainitsemisen arvoisia tragedioita).

Syksy on Japanissa pitkä ja lämmin. Pihalla on kaikenlaista puuhaa, joka on jäänyt kuumuuden takia. Liljat pitäisi jakaa ja kyntää kasvimaa loppuun. Kylvää seuraava sato, katkoa pois vesiversot. Laittaa nurmikko, lannoittaa pensaat.

Tällä hetkellä nurmikko on mielenkiintoisen muotoinen uloke terassin kulmalla. Istutimme siihen keväällä jokusen nurmikkomaton kokeeksi, kun pihalla pölisi aina kuin hiekkamyrskyn kourissa niin että portaita sai lakaista monta kertaa päivässä (talomme on pienempi kuin edeltäjänsä ja rakennettu vähän eri kohtaan, joten osa pihasta on vielä hiekkamaata). Tarkoitus oli laajentaa kokeilua, mutta sitten nurmikon myynti jäikin kesätauolle ja palaa vasta syksyllä.

Monelta osin katseeni on jo innolla ensi vuodessa, koska tämän vuoden virheistä on otettu opiksi niin että seuraavalla kerralla tiedossa on entistä vehmaampi piha ja parempi sato!

Japanin hallinnolla sen sijaan tuntuu olevan katse jossakin menneisyyden haamuissa mitä viimeaikaisiin koronatoimiin tulee.

Japani on ollut käytännössä suljettu muilta kuin asukkailtaan ja/tai kansalaisiltaan vuodesta 2020.

Alkukesästä kansainvälinen lehdistö jo otsikoi, kuinka Japani on avautumassa turismille. Todellisuus kuitenkin oli hieman toisenlainen. Lanseerattiin Pohjois-Korea-henkiset ryhmämatkat, joiden japanilainen esiliina pitäisi jatkuvalla läsnäolollaan huolen, että merentakaiset barbaabit pysyisivät ruodussa. Sitten oltiinkin ymmyrkäisinä, kun kukaan ei halunnutkaan osallistua näille dystooppisille kierroksille.

Nyt hallinto on kuitenkin keksinyt ratkaisun, jolla länsimaalaiset turistit saadaan palaamaan: poistetaan valvotusta matkailusta ryhmäosuus! Viisumiviidakko pitää kuitenkin edelleen käydä läpi ja matkasuunnitelma hyväksyttää Japanin valtuuttamalla matkatoimistolla, joka ottaa vastuun matkailijan toilailusta.

Joo. En usko, että ihmiset rynnivät näille matkoille. Maailmassa on yli sata muutakin maata. Ei Japanissa ole mitään sellaista, että satunnaisen matkailijan olisi väkisin itsensä tänne väännettävä, jos se on tehty näin vaikeaksi. Menee vaikka Etelä-Koreaan, sinnehän pääsee jo.

Kaiken lisäksi käytämme täällä yhä yksin helteessä talsiessamme maskia, mikä ei varmaakaan nosta lomafiilistä, jos omansa on jo riisunut. Viranomaiset ja terveysalan asiantuntijat ovat kyllä sanoneet, että maskia ei välttämättä tarvitse pitää ulkona lämpöhalvausvaaran vuoksi, mutta maskit pysyvät katukuvassa kuin Paavo Väyrynen Suomen Keskustassa.

Itse laitan maskin kotoa poistuessani leuan alle, josta voin sitten vetäistä sen naamani peitoksi mahdollisen vastaantulijan osuessa kohdalle. Maskin käyttöäni ei siis motivoi enää ainoastaan niin omani kuin muidenkaan terveys, vaan aivan muut seikat.

Maski leuassa kadulla kertoo: hei, minullakin on tämä maski olemassa, älä siis paheksu minua. Mieleeni tulee ala-aste, kun jotkut tulivat kouluun kypärä pyöränsarvessa.

(Mistä puheenollen. Kävin ala-astetta, jossa vallitsi vanhan ajan kristillinen kuri ja kypäräpakko. Kerran Koulu-tv tuli kuvaamaan Kauhavalle, ja katsoimme tietenkin tämän jakson luokassa. Jakso kuitenkin sisälsi raskauttavaa materiaalia: luokkalaisiani grillillä ilman pyöräilykypäriä! Saimme tästä hyvästä jälki-istuntoa. Nykyisin on sosiaalinen media, 90-luvulla oli Koulu-tv.)

Minulla on Japaniin monivuotinen oleskelulupa, jonka turvin saisin kutsua perheenjäseniäni vieraakseni.

Tämäkin on kuitenkin tehty todella monimutkaiseksi, ja Japanin viranomaisten määritelmä perheenjäsenestä on varsin kapea: sukulaissuhde on osoitettava syntymätodistuksella. En ole ydinperheessä kasvanut ja itselläni ainakin on enemmän perheenjäseniä kuin syntymätodistuksessa on luetteloitu. Lisäksi kutsumiseen vaaditaan byrokraattinen rutistus varallisuustodistuksineen kaikkineen.

En siis ole kutsumassa ketään.

Tämän takia Japanin sulkeutuminen minua erityisesti harmittaakin: täällä minä olen eikä kukaan saa tulla minua katsomaan. Venäjän hyökkäys ja lentojen hinnat ovat tehneet Suomeen matkustamisestakin niin vaivalloista, ettei sinne lähdetä tuosta vain.

Nyt Japani on sentään poistamassa maahantulovaatimuksistaan pcr-todistusta, jonka hankkiminen Seinäjoelta käsin aiheutti harmaita hiuksia.

Missään koronattomassa kuplassa emme näiden maahantulokieltojen ansiosta elä, päinvastoin. Japanissa on elokuussa tilastoitu toiseksi eniten koronakuolemia koko maailmassa. Sairaanhoito ratkeilee liitoksistaan, kun uusia aaltoja pyritään hallitsemaan vanhentuneella byrokratialla.

Yritän kuitenkin olla ajattelemattta näitä ankeuksia, joille en mitään voi!

Itse asiassa en yli vuoteen juurikaan seurannut Japanin maahantulosäädöksiä, koska olin jo niin tottunut tilanteeseen. Suomessa käytyäni jotkut asiat ovat taas ottaneet pattiin, nyt kun olen omin silmin nähnyt, miten erilaista voi muualla olla.

En voi asioiden laidalle mitään. Imuroida kyllä voisin, ja tuon roskiksen ohi lentäneen paperitollon maasta noukkia. Illan tullen kissa ilmestyy portille. Se on käynyt tässä kurkkimassa siitä lähtien kun viime syksynä aloitimme pihan siivoamisen, ja vihdoin olen päässyt sen kanssa paijausväleihin. Kärsivällisyys palkittiin.

Maailma on muurin takana, mutta kesä jatkuu Matsushimassa.

Kuvat kaikki kotoani tai tästä kilometrin säteeltä!