All articles filed in Yleinen

2020 taakse jäi. Mitä siitä kertoisin, kysyjille vastaisin. Jouluna tuuli navakasti. Joulupuurojen sijaan ajelimme paikasta toiseen kiinteistönvälittäjän kanssa. Yhdessä syrjäisessä kohteessa oli kauhuelokuvan tuntua, kun villiintyneet bambut kalisivat viimassa luurankojen lailla toisinaan vasten. Autoa pomputtavasta pusikkoisesta polusta tuli mieleen paapan mökkitie. Siinä hetkessä vähän suretti, ettei huono Arttu Wiskari -meme aukeaisi seurueelleni. Pakkanen on paukkunut…

Hyvät ystävät ja sukulaiset, minun on ilo kertoa, että armas puolisoni on tätä nykyä gooruden doraibaa! Hänen kultatason safe driver -korttinsa kolahti postiluukusta osoituksena siitä, että hän on körötellyt menemään yli kymmenen vuotta ilman ensimmäistäkään liikennerikkomusta. Kortteja myöntää Japanin liikenneturvakeskus, ja sillä saa alennusta yhteistyökumppaneiden palveluista. Esitteessä kerrotaan näin: SDカードは、「安全運転者であることの誇りと自覚を象徴」するものです, sd-kortti symboloi sitä, että ylpeänä…

Hellurei, gobusata shiteorimasu. Se on marraskuu. Sirkkojen siritys on vaihtunut joutseniin, jotka kiekuvat kynityllä riisipellolla. Neidonhiuspuut helottanevat keltaisina, mutta en pääse asiaa täältä loppuvuoden kevytkaranteenistani paikallisjunalla tarkistamaan. Kaupasta sentään saa neidonhiuspuun siemeniä (ginnan). Opin viime vuonna paahtamaan niitä paperipussissa. Ei ehkä snacksi, jota kaipailisin, mikäli olisin koko elämäni Suomessa viettänyt, mutta täällä on vuosien varrella…

Syksy tuli vaivihkaa. Riisi on puitu, kuu kirkastunut. Sudenkorentoparvet lentävät viimeisiä lentojaan, kaupassa on lootuksenjuuri tarjouksessa. Otan kaapista kevyttoppatakin, että tarkenen aamulla olohuoneessa. Vaikea kuvitella, että meillä oli vielä muutama postaus sitten 40 astetta ja ruokapöydässä joka päivä samat keitetyt okrat. Miyagin koronatilanne on kehittynyt huonoon suuntaan. Virus leviää etenkin yöelämän seuralaisklubeilla eivätkä kaikki altistuneet…

Vanhusten kunnioittamisen päivänä kävimme Miyagin pohjoisimmassa kolkassa Kesennumassa laukussa Soukenbichaa ja sata ongenkohoa vaan. Kävin Kesennumassa viimeksi viisi vuotta sitten elokuussa 2015. Silloin matka tuntui pitkältä ja vaivalloiselta. Nyt upouusi asfaltti ja tienvarsien pensasapilapilvet komeilivat kilpaa auringon kanssa ja 120 kilometriä taittui alle parissa tunnissa. (Autoiluun saa varata Japanissa muutenkin hieman enemmän aikaa kuin Suomessa,…

Syksy saa. Kun on puolitoista kuukautta kärvistellyt jatkuvasti jossain neljänkymmenen asteen hujakoilla hikiviikset maskin alla, äkillinen tiputus kahteenkymmeneenviiteen tuntuu niin viileältä, että piti oikein vetää pitkät housut jalkaan. Ruskaan on vielä aikaa, mutta kauppojen hyllyihin ovat ilmestyneet koristeelliset vaahteranoksat ja kauppiaan suositukset vaihtuneet kesänuudeleista pata-aineksiin. Syksyyn mahtuu merkkipäiviä. 22. syyskuuta 2011 saavuin ensimmäistä kertaa Japanin…

Doumo, doumo! Loppukesä puhaltelee avoimesta liukuovesta. On ollut kuumuutta ja kuumempaa. Pelkästään elokuun parin ensimmäisen viikon aikana tilastoitiin enemmän lämpöhalvauksesta johtuvia kuolemia kuin koko edellisvuonna yhteensä. Harva se päivä puhelimen katastrofisovellukselta on tupsahtanut ilmoitus hengenvaarallinen lämpötila, älä urheile. Syyskuu tuo tällä kertaa tullessaan paitsi taifuunit, sirkat ja viikunat niin myös lievennyksiä Japanin maahantulosäädöksiin, niin että…

Vispaan vakuutusyhtiön mainosviuhkalla kunnes käsi kramppaa. Kuuma on päivin ja öin. Pahimmissa vuoristopätseissä 40 astetta on jo mennyt rikki, ja siihen saa tämän ainaisen kosteuden takia lisätä reilusti lukemia. Meilläkin todellinen lämpötila pyörii välillä yli neljänkymmenen. Helpotusta ei ole luvassa vielä viikkoihin. Jos Japanista yhden asian saisin lähinnä pilvenpiirtäjät ja robottikahvilat tuntevalle kertoa, se olisi…