Ei aina kotona, Yleinen

Tähtien tähden

IMG_20190807_150603.jpg
Tässä postauksessa on 666 kuvaa, sori siitä.

IMG_20190807_151709.jpg

IMG_20190807_150744.jpg

Tuli keskikesä. On niin kuuma, että riisipellon päässä siintäviä vuorten huippuja hädin tuskin erottaa väreilevästä taivaasta. Käytän lierihattua ja teen mugicha-teetä jääkaappiin. Kaikki Miyagin kaskaat heräsivät huutamaan yhdellä suulla. Muurahaiset kipittävät jonossa bambuaitaa, kesäsade ropisee naapurin keisarinelämänlankaan. Japanin kielessä on kymmeniä sateita: on loppusyksyn pauhaava shigure; on talven hyinen hisame; on alkukesän tihkuinen samidare; on kesäiltapäivien yuudachi, joka alkaa ja loppuu kuin seinään. Yuudachin jälkeen Hottomotton bentou-kaupan yllä on usein sateenkaari.

Törmäsin yöllä jakkaraan, ja nyt jalassa on galaksia muistuttava mustelma. Husband epäilee, että jatkuva tumpelointini ja epäonneni on seurausta siitä, että olen kersana surmannut metsän tai joen suojelusolennon kuin Ghiblin elokuvassa konsanaan. Husbandilta opin joskus kauan sitten, että mustelma on japaniksi kurochi. Myöhemmin opin, että kurochi on Miyagin murretta ja mustelma on japaniksi aoaza, mutta silloin oli jo liian myöhäistä. Kurochi mikä kurochi. Olen landelta kaikilla kielillä. Olin yliopistossa kun opin, että sanomalla ka sullon selijäs kurkoone ei tule ymmärretyksi Helsingin kesässä.

IMG_20190807_151052.jpg

IMG_20190807_151138.jpg

IMG_20190807_151301.jpg

Jakkaraan törmäilyn lisäksi onnistuin venäyttämään jalakani toista kertaa tälle kesää. Äsken yritin linkuttaa conbiniin skannaamaan asiakirjojani, mutta en päässyt edes tielle saakka. Kohta pitää varmaan kaivaa esiin ala-asteen päiväkirjat, josko olisin niissä maininnut jotain tästä suojelusolennon surmaamisesta.

Sen ainakin muistan, että tokalla tai kolmannella luokalla menin luokkatoverini kanssa autiotaloon: luokkatoverini otti maasta Neitsyt Marian kipsipatsaan, jonka naamasta oli lohjennut pala. Siinä silmänräpäyksessä jostakin kantautui huhuileva ääni, ja pinkaisimme pakoon kauhialla kiiruhulla. Myöhemmin luokkatoverini putsasi sängyllään Neitsyt Mariaa vessapaperilla, mikä hieman kuumotteli minua, sillä epäilin patsaan olevan kirottu (luin paljon kirjoja ala-asteella). Plot twist????

IMG_20190807_151427.jpg

IMG_20190807_151547.jpg

IMG_20190807_151812.jpg

IMG_20190807_151954.jpg

Viime viikolla olin vielä onneksi kävelyyn kykeneväinen, sillä silloin järjestettiin Sendain suurin vuosittainen yleistötapahtuma Sendai Tanabata matsuri! Tanabata on japanilainen kesäjuhla, jolloin juhlistetaan Vegan ja Altairin tähtien kohtaamista taivaalla ripustamalla toivelaattoja bambunoksiin. Kiinalaisperäisen tarina mukaan linnunradan valtiaan tytär ja mestariompelija Orihime sekä paimenpoika Hikoboshi toisensa kohtasivat ja avioon astuivat, mutta vihille päästyään heittäytyivät lemmen viemiksi ja aivan joutilaiksi, mistä linnunradan valtias suivaantui ja määräsi, että vastedes pariskunnan on tapaaminen toisiaan kerran vuodessa palkkiona raskaan työn raatamisesta.

Vanhassa japanilaisessa kalenterissa tanabataa vietettiin 7.7., mutta vanhan kalenterin seitsemäs kuukausi on nykyisin käytössä olevassa gregoriaanisessa kalenterissa elokuu, minkä vuoksi juhlan ajankohta vaihtelee alueittain. Sendaissa juhlaa vietetään vanhalla paikallaan vähän ennen obonia 6.-8. elokuuta, ja Sendain festivaali on koko Japanin tanabata-tapahtumista suurin: kävijöitä on kolmen päivän aikana yli kaksi miljoonaa. Yritykset, koulut ja erilaiset yhdistykset koristelevat kaikki keskustan katetut ostoskadut valtavilla käsintehdyillä paperikoristeilla, jotka vaihtuvat joka vuosi.

IMG_20190807_152426.jpg

IMG_20190807_152658.jpg

IMG_20190807_152713.jpg

IMG_20190807_152802.jpg

IMG_20190807_152944.jpg

IMG_20190807_153224.jpg

Harva tänne eksyy ja vielä harvempi jää, mutta sanonpa sen silti: Miyagi de igatta, onneksi päädyin Japanissa Miyagiin! Päätykää tekin, Tokioho kerkiää toisella kertaa! T. Touhoku-fani-87

IMG_20190807_153345.jpg

IMG_20190807_153445.jpg

IMG_20190807_153550.jpg

IMG_20190807_154652.jpg

IMG_20190807_154700.jpg

IMG_20190807_154735.jpg

IMG_20190807_155036.jpg

IMG_20190807_155128.jpg

IMG_20190807_155249.jpg

IMG_20190807_155403.jpg

IMG_20190807_155552.jpg

IMG_20190807_155626.jpg

IMG_20190807_155735.jpg

IMG_20190807_155742.jpg

IMG_20190807_155746.jpg

IMG_20190807_155850.jpg

IMG_20190807_164518.jpg

Matsurissa vierähti pari tuntia. Matsurimusiikki, kojumyyjät, idänselkovien kaskaat ja kadunvarressa viimeistä tuomiopäivää huutavat kristilliset saarnaajat kilpailivat desibeleistä. Yhdessä vaiheessa kännykkä näytti lämpötilan tuntuvan 43-asteiselta. Vaikka olenkin suuri Sendain ja matsurien ystävä, oli melkoinen helpotus päästä lopulta takaisin kotia riisipellon verrannolliseen viileyteen. Ensi vuonna taas uudet koristeet ja toivottavasti uusi entistä ehompi meikälaama!

Yleinen

Hikisiä terveisiä

photo_2019-08-02_16-49-33.jpg

photo_2019-08-02_16-47-38.jpg

Rakkaat sponsorit ja kyläläiset,

Huhheijakkaa! Ny o kuuma! Rukoilijasirkka, herhiläinen ja pienen lepakon kokoinen ritariperhonen temmeltävät pusikossa ikkunan takana. Jos heidän touhujaan silmä kovana seurailee, niin ei tule katsahtaneeksi poloiseen pikkupetuniaani, joka nuupahti ennätyskolean sadekauden huomassa kuin märkä nakki Kauhavan torilla. Rauha hänen muistolleen.

Tämän postauksen kuvat otin muuten ajat sitten sadekauden vielä ahkeroidessa yllämme. Kävin tänäkin vuonna Kita-Sendaissa Shifukujin temppelillä hortensioita katselemassa. Sendai on vanha linnakaupunki, mitä ei keskustan alueella enää niinkään huomaa, mutta Kita-Sendaissa on jäljellä linnakaupungin sokkeloista tunnelmaa. Kadut ovat kapeita ja mutkittelevia, mutta rakennusten lomasta pilkistävät vuoret ja sata metriä korkea Sendai Daikannonin vitivalkea buddhalaispatsas. Alueella on useita Sendain perustanutta Date Masamunea varten rakennettua tai Daten itsensä rakennuttamaa temppeliä ja Rinnoujin temppelipuutarha. Turisteja ei ole nimeksikään. Shifukujin hortensiapuutarhassa oli lisäkseni ehkä viisi muuta tyyppiä, vaikka sisäänpääsy on täysin ilmainen.

photo_2019-08-02_16-49-57

photo_2019-08-02_16-50-31.jpg

photo_2019-08-02_16-51-37.jpg

Mutta takaisin nykyhetkeen! Sadekausi loppui Touhokussa pari päivää sitten, ja sen jälkeen tuli taas tämä järjetön kuumuus. Eilen Sendaissakin mitattiin 37 astetta, mikä ei ole suuri ilonaihe näillä ilmankosteuksilla, jotka saavat kuumuuden Japanissa tuntumaan monin verroin tukalammalta kuin Euroopassa: katsoin, että esimerkiksi Madridiin on luvattu 37 astetta, mutta siellä ilmankosteus on vain 20%, kun taas täällä lämpötila on mittarissa sama mutta ilmankosteus aina yli 60% ja tuntemus siksi ihan toista luokkaa. Tuntuu kuin kävelisi kasvihuoneessa, jossa on järjestetty Vesa Keskisen toimesta grillauksen maailmanmestaruuskisat. Niin että ny ei nautita.

Olen viettänyt vuodesta 2012 kaikki elokuuni Japanissa, joten näin kahdeksannella yrittämällä luulisi jo tottuneen edes hitusen, mutta ilmastokriisin takia meno käy vuosi vuodelta hikisemmäksi. Joskus taannoin olin vielä huhhuh kun Kumagayassa mitattiin 38 astetta, nyt Miyagissa hätyytellään samoja lukemia ja Kumagayassa painellaan yli 41 asteessa. </3____</3

photo_2019-08-02_16-53-25.jpg

photo_2019-08-02_16-53-35.jpg

photo_2019-08-02_16-54-12.jpg

photo_2019-08-02_16-54-29.jpg

Vaan ei niin huonoa ettei jotain hyvääkin! Luulisin. Maemuki maemuki. Tuulikello helisee, ja aamusella olin kuulevani kaskaan jo vähäsen lurittelevan. Muualla maassa ne varmaan huutavat jo olemassaoloaan pitkät päivät, mutta tänne Touhokun kolkkaan kesä tulee hitaammin ja talvi nopeammin. Miyagissa on tukalaa, mutta sentään en ole Tokiossa, jossa kaupunkisaarekeilmiö piinaa eikä riisipellolla suhise. Keväisin Tyynenmeren vimmainen viima käy silmiin ja sieluhun, mutta näin elokuussa se on ystäväni ja kylänmieheni.

Eloani helpottaa myös, että käännän tällä hetkellä japania kotoa käsin enkä siksi joudu kiskaisemaan ylleni jakkupukua ennen asettumistani sorvin ääreen täällä konservatiivisten pukukoodien keisarikunnassa. Husband vetää jalkaansa puvunhousut ja nahkakengät ennen kuin lähtee veivaamaan kohti toimistoa 35 asteen helteessä punaisella pyörällämme. Pyörä ostettiin alun perin minun käyttööni, mutta husband on ominut sen ja väittää kiven kovaan, että penkki ei ole hälle liian matalalla tai koko pyörä muutenkaan liian pieni, vaikka olen siis 153 cm ja husband 179 cm. :—D Täällä on tapana pitää pyörien istuimet muutenkin niin matalalla, että kansa polkee jalat koukussa. Lisäksi pyöristä puuttuu jalkajarru, ja käsijarrun käyttäminen on itselleni ikuinen ongelma, koska minulla on niin sintti käsi (olen ostanut Tokmannista 6-vuotiaiden hanskat ihan omaan käyttööni). Japanilaiset pyörät eivät siis kaiken kaikkiaan ole lemppareitani, mutta Helkama ei ikävä kyllä ole mahtunut matkalaukkuuni, joten Hana-saniksi nimeämämme pyörä on vain hyväksyttävä osaksi todellisuuttani.

photo_2019-08-02_16-55-13.jpg

photo_2019-08-02_16-55-29.jpg

photo_2019-08-02_16-56-49.jpg

photo_2019-08-02_16-57-32.jpg

photo_2019-08-02_16-57-56.jpg

To iu wake de, sonde motte, jolkottelenpa tästä kanistereineni marketin vesipisteelle, kun ei tuolta meidän kraanasta saa näillä helteillä kuin taskulämmintä tavaraa.

Yleinen

Japanin vaaleista

Nimimerkki Nimetön kysyi seuraavaa:

Miksi siellä teidän vaalipiirissä on vain 3 ehdokasta? Kyseessä on sentään (ylähuoneen) parlamenttivaalit – siis tavallaan osaksi meidän eduskuntavaaleja vastaavat vaalit! Eikö ihmisiä kiinnosta asettua ehdokkaaksi? Eivätkö puolueetkaan aseta paljon ehdokkaita? Siellä on sentään yli 120 miljoonaa asukasta…Outoa! Eikö puolisosi olisi voinut asettua ehdolle – ehdotapa ennen seuraavia vaaleja!

Vastaanpa ihan postauksen muodossa, niin ei tarvitse kovin alas scrollailla!

Japanin poliittinen järjestelmä eroaa Suomesta jonkin verran niin rakenteen kuin vaalitavankin osalta. Näissä vaaleissa valittiin tyyppejä ylähuoneeseen heilumaan. Ylähuoneessa on 242 paikkaa, joista kerralla menee vaihtoon puolet. Tällä kertaa haussa oli siis 121 paikkaa. Näistä 73 valitaan henkilövaaleilla prefektuureista, 48 puoluevaaleilla koko maan listalta. Japanissa on 47 prefektuuria. Kovin montaa henkilöä ei siis mahdu tuohon 73 tyypin joukkoon per prefektuuri.

Miyagin prefektuurin väkiluku on 2,3 miljoonaa, eli se on kooltaan prefektuurien keskikastia eikä näin ollen oikeutettu kuin yhteen edustajaan näistä henkilövaaleista. Koska Miyagista läpi voi päästä vain yksi ehdokas, ei puolueiden kannalta ole järkevää asettaa useampaa ehdokasta, jotka söisivät toistensa ääniä ja pahimmillaan saattaisivat mahdollistaa vastapuolen livahtamisen voittoon. Siksi hallituksella ja oppositiolla on kummallakin tapana asettaa yksi yhteinen ehdokas, vaikka puolueita onkin enemmän. Näin päädyttiin tällä kertaa tilanteeseen, jossa Miyagissa tarjolla oli joko pääministerin valtaa pönkittävä ehdokas tai populisti radiojuontaja. (Radiojuontaja voitti niukasti.) Henkilön lisäksi samoissa vaaleissa äänestään erikseen puoluetta. Puolueet jakavat näin saamansa paikat oman listansa mukaan, jonka kokoonpanoon ei kansalainen voi vaikuttaa.

Kiinnostus politiikaan on Japanissa ollut viime vuosina vähäistä. Näissä vaaleissa koko maan äänestysprosentti oli 48,8, mikä on alhaisin sitten vuoden 1995. Parikymppisistä äänestämässä käy vain noin joka kolmas. Usko muutokseen ja oman äänen voimaan on heikko. Aben politiikka ei inspiroi, mutta vaihtoehtojakaan ei tunnu olevan. Oppositio on pirstaloitunut ja voimaton. Valta on peritytyvää ja kaukana kansasta. Nykyinen pääministeri Abekin on bocchan eli rikkaan perheen vesa, jonka isä oli ulkoministeri ja isoisä pääministeri. Aben valtiovarainministerin mafiaveljeilyt ovat kaikkien tiedossa, siinä toinen samanmoinen bocchan.

Sitten on niitä, jotka ovat niin vieraantuneita politiikasta, että mieltävät Aben liberaaliksi, koska jotain muutosta se näyttää ajavan. Kansliapäällikkö Suga on saanut nuorison keskuudessa lempinimen Reiwa-setä julkistettuaan uuden aikakauden nimen televisiossa, ikään kuin kyseessä olisi sympaattinen maskotti eikä koheltavaa Abea ohjaileva mies vallan varjoissa. Silmämunani meinasi räjähtää, kun nuorisolle suunnatussa vaali-iltaohjelmassa Sugaa haastateltiin pannukakkujen ääressä. Tykkään itsekin kaikesta kivasta ja pehmoisesta, mutta vedän rajan korruptoitunutta politiikkaa harrastavien vallankäyttäjien pehmoistamisessa. (Mielestäni myös yökylävierailut ja parisuhdehaastattelut rasistista maailmankuvaa levittävien edustajien kotona kuuluvat tähän sarjaan, joten Suomikaan ei ole ongelmaton.)

2000-luvun alkuvuosien pääministeri Koizumin poika Shintarou valmistautuu nousemaan puolueensa ja maansa johtoon. Koizumin isän ja pojan vahvuus on, että molemmat ovat karismaattisia ja lahjakkaita puhujia – samaa kun ei hyvällä tahdollakaan voi sanoa nykyisestä pääministeristä (lainaus husbandilta: gyaku ni yoku anna feisu de rokunen mo yatteru, toisaalta pakko sanoa että aika hyvin vedetty kuus vuotta tolla facella). Vaali-iltana näytettiin kuvaa Shintarousta vaalityössä. Muutama mummo kurkotti käsillään ja vannoi rakkauttaan kuin tangoprinssin nimikirjoitustilaisuudessa konsanaan. Milleniaaleja ei näkynyt. Moriagattemasuka, onko kentällä hyvä meno, toimittaja kysyi. Moriagattemasen, Shintarou sanoi. Moriagattemasen, ei ole hyvä meno. Sellainen on tulevaisuudenkuva nousevan auringon maassa tänään.

Lopuksi voitte viihdyttäytyä Sakanactionin uudella humppavideolla, joka hakee inspiraation suoraan 80-luvun talouskuplavuosista, jolloin etukeno oli kova ja huoli eläkepäivistä vasta vesihöyryä pilvettömällä taivaalla!

Husband epäilee, että koreografia on luotu vakoilemalla muuvvsejani. Mitään en myönnä!!!