Imoni – koillisjapanilaisten lohtupata

Tänään opimme askartelemaan japanilaisen kotiseutuni perinteisen syyspadan eli imonin (’mukulakeitto’)! Keiton pääosassa on satoimo, joka Suomessa tunnetaan nimellä eddo. Satoimoa on syöty Japanissa jo esihistoriallisella kaudella kauan ennen kuin riisinviljely omaksuttiin Korean niemimaalta. Ulkomuodoltaan se muistuttaa karvaista perunaa tai perunan kokoista kookospähkinää, mutta on koostumukseltaan perunaa samettisempi ja vatsaystävällisempi. Satoimon ajatellaan edistävän ruuansulatusta ja alentavan…

Lue lisää

Takaisin karanteeniin

Syksy tuli vaivihkaa. Riisi on puitu, kuu kirkastunut. Sudenkorentoparvet lentävät viimeisiä lentojaan, kaupassa on lootuksenjuuri tarjouksessa. Otan kaapista kevyttoppatakin, että tarkenen aamulla olohuoneessa. Vaikea kuvitella, että meillä oli vielä muutama postaus sitten 40 astetta ja ruokapöydässä joka päivä samat keitetyt okrat. Miyagin koronatilanne on kehittynyt huonoon suuntaan. Virus leviää etenkin yöelämän seuralaisklubeilla eivätkä kaikki altistuneet…

Lue lisää

Japanilaista arkiruokaa: iridoufu

Hellurei tofun ystävät ja miksei vihamiehetkin! Tänään opimme valmistamaan japanilaisen tofusörsselin nimeltä iridoufu. Tofu on Suomessa kokenut väärinymmärryksen kohtalon. Vähän kuin ottaisi ruokalassa lautaselle porkkanaraastetta ja pari rusinaa ja sen perusteella toteaisi, että onpas salaatti köppäänen ruokalaji. Japanissa tofu ei ole lihan tai minkään muunkaan korvike vaan oma uljas itsensä. Suomessa yleistyneitä lihankorvikkeita ja vegaanijuttuja…

Lue lisää

Kappale kauneinta Japania

Vanhusten kunnioittamisen päivänä kävimme Miyagin pohjoisimmassa kolkassa Kesennumassa laukussa Soukenbichaa ja sata ongenkohoa vaan. Kävin Kesennumassa viimeksi viisi vuotta sitten elokuussa 2015. Silloin matka tuntui pitkältä ja vaivalloiselta. Nyt upouusi asfaltti ja tienvarsien pensasapilapilvet komeilivat kilpaa auringon kanssa ja 120 kilometriä taittui alle parissa tunnissa. (Autoiluun saa varata Japanissa muutenkin hieman enemmän aikaa kuin Suomessa,…

Lue lisää

Mitä meillä syödään kesällä?

Kesä on vähiten lemppariaikaani syödä yhtikäs mitään. Kun sisätiloissakin on jatkuvasti yli 30 astetta, ei kaasuhellan ääressä seisoskelu juurikaan houkuttele eikä ruokahalukaan aina riitä muuhun kuin riisikeksin jäytämiseen. Kesä on myös siitä poikkeuksellista aikaa, että syön husbandin kanssa toisinaan eri ruokaa, koska kesä on husbandin rakastaman hoyan pyyntikausi (englanniksi sea pineapple) ja itselläni hoya ei…

Lue lisää

Yhdeksän vuotta Japania

Syksy saa. Kun on puolitoista kuukautta kärvistellyt jatkuvasti jossain neljänkymmenen asteen hujakoilla hikiviikset maskin alla, äkillinen tiputus kahteenkymmeneenviiteen tuntuu niin viileältä, että piti oikein vetää pitkät housut jalkaan. Ruskaan on vielä aikaa, mutta kauppojen hyllyihin ovat ilmestyneet koristeelliset vaahteranoksat ja kauppiaan suositukset vaihtuneet kesänuudeleista pata-aineksiin. Syksyyn mahtuu merkkipäiviä. 22. syyskuuta 2011 saavuin ensimmäistä kertaa Japanin…

Lue lisää

Kesälomamonogatari

Doumo, doumo! Loppukesä puhaltelee avoimesta liukuovesta. On ollut kuumuutta ja kuumempaa. Pelkästään elokuun parin ensimmäisen viikon aikana tilastoitiin enemmän lämpöhalvauksesta johtuvia kuolemia kuin koko edellisvuonna yhteensä. Harva se päivä puhelimen katastrofisovellukselta on tupsahtanut ilmoitus hengenvaarallinen lämpötila, älä urheile. Syyskuu tuo tällä kertaa tullessaan paitsi taifuunit, sirkat ja viikunat niin myös lievennyksiä Japanin maahantulosäädöksiin, niin että…

Lue lisää

Pitkä kuuma koronakesä

Vispaan vakuutusyhtiön mainosviuhkalla kunnes käsi kramppaa. Kuuma on päivin ja öin. Pahimmissa vuoristopätseissä 40 astetta on jo mennyt rikki, ja siihen saa tämän ainaisen kosteuden takia lisätä reilusti lukemia. Meilläkin todellinen lämpötila pyörii välillä yli neljänkymmenen. Helpotusta ei ole luvassa vielä viikkoihin. Jos Japanista yhden asian saisin lähinnä pilvenpiirtäjät ja robottikahvilat tuntevalle kertoa, se olisi…

Lue lisää