Lauantaina vähän ennen keskiyötä rakentelin husbandin kanssa taloa Simssissä, kun lattia alkoi huojua uhkaavasti. Lätkäisimme läppärin kiinni ja pujahdimme pöydän alle. Muutaman sekunnin kuluttua koko talo jo narisi liitoksistaan ja jyskytys oli kuin olisi vanhan pesukoneen päällä kyyhöttänyt. Pöydän jalat hyppivät eteen ja taakse. Astioita pirstoutui lavuaariin. Esineitä kaatui toisessa huoneessa. Kynätelineenä käyttämäni Iittalan Kivi-tuikku…
Lue lisää
Talo Japanissa
Viime vuosi oli yllätyksiä täynnä. Tuli pandemia enkä päässyt Suomeen kertaakaan. Opettelin aikani kuluksi japanilaisia kansalaistaitoja kuten keittämään bambunverson riisinleseissä ja kasvattamaan seinän mitalta keisarinelämänlankoja. Loppuvuodesta ostimme talon. Tai pikemminkin ostimme paikalliseen tapaan tontin, jonka mukana tulee purkukuntoinen tupa 60-luvulta. Joka kodin asuntomarkkinatAsuntomarkkinat voidaan Japanissa jakaa karkeasti näin: apaato: Vuokra-asunto, tulee englannin sanasta apartment. Apaatot…
Lue lisää
Uuden vuoden uutiset
2020 taakse jäi. Mitä siitä kertoisin, kysyjille vastaisin. Jouluna tuuli navakasti. Joulupuurojen sijaan ajelimme paikasta toiseen kiinteistönvälittäjän kanssa. Yhdessä syrjäisessä kohteessa oli kauhuelokuvan tuntua, kun villiintyneet bambut kalisivat viimassa luurankojen lailla toisinaan vasten. Autoa pomputtavasta pusikkoisesta polusta tuli mieleen paapan mökkitie. Siinä hetkessä vähän suretti, ettei huono Arttu Wiskari -meme aukeaisi seurueelleni. Pakkanen on paukkunut…
Lue lisää
Vapise, Räikkönen
Hyvät ystävät ja sukulaiset, minun on ilo kertoa, että armas puolisoni on tätä nykyä gooruden doraibaa! Hänen kultatason safe driver -korttinsa kolahti postiluukusta osoituksena siitä, että hän on körötellyt menemään yli kymmenen vuotta ilman ensimmäistäkään liikennerikkomusta. Kortteja myöntää Japanin liikenneturvakeskus, ja sillä saa alennusta yhteistyökumppaneiden palveluista. Esitteessä kerrotaan näin: SDカードは、「安全運転者であることの誇りと自覚を象徴」するものです, sd-kortti symboloi sitä, että ylpeänä…
Lue lisää
Marraskuun marinat
Hellurei, gobusata shiteorimasu. Se on marraskuu. Sirkkojen siritys on vaihtunut joutseniin, jotka kiekuvat kynityllä riisipellolla. Neidonhiuspuut helottanevat keltaisina, mutta en pääse asiaa täältä loppuvuoden kevytkaranteenistani paikallisjunalla tarkistamaan. Kaupasta sentään saa neidonhiuspuun siemeniä (ginnan). Opin viime vuonna paahtamaan niitä paperipussissa. Ei ehkä snacksi, jota kaipailisin, mikäli olisin koko elämäni Suomessa viettänyt, mutta täällä on vuosien varrella…
Lue lisää
Takaisin karanteeniin
Syksy tuli vaivihkaa. Riisi on puitu, kuu kirkastunut. Sudenkorentoparvet lentävät viimeisiä lentojaan, kaupassa on lootuksenjuuri tarjouksessa. Otan kaapista kevyttoppatakin, että tarkenen aamulla olohuoneessa. Vaikea kuvitella, että meillä oli vielä muutama postaus sitten 40 astetta ja ruokapöydässä joka päivä samat keitetyt okrat. Miyagin koronatilanne on kehittynyt huonoon suuntaan. Virus leviää etenkin yöelämän seuralaisklubeilla eivätkä kaikki altistuneet…
Lue lisää
Kappale kauneinta Japania
Vanhusten kunnioittamisen päivänä kävimme Miyagin pohjoisimmassa kolkassa Kesennumassa laukussa Soukenbichaa ja sata ongenkohoa vaan. Kävin Kesennumassa viimeksi viisi vuotta sitten elokuussa 2015. Silloin matka tuntui pitkältä ja vaivalloiselta. Nyt upouusi asfaltti ja tienvarsien pensasapilapilvet komeilivat kilpaa auringon kanssa ja 120 kilometriä taittui alle parissa tunnissa. (Autoiluun saa varata Japanissa muutenkin hieman enemmän aikaa kuin Suomessa,…
Lue lisää
Yhdeksän vuotta Japania
Syksy saa. Kun on puolitoista kuukautta kärvistellyt jatkuvasti jossain neljänkymmenen asteen hujakoilla hikiviikset maskin alla, äkillinen tiputus kahteenkymmeneenviiteen tuntuu niin viileältä, että piti oikein vetää pitkät housut jalkaan. Ruskaan on vielä aikaa, mutta kauppojen hyllyihin ovat ilmestyneet koristeelliset vaahteranoksat ja kauppiaan suositukset vaihtuneet kesänuudeleista pata-aineksiin. Syksyyn mahtuu merkkipäiviä. 22. syyskuuta 2011 saavuin ensimmäistä kertaa Japanin…
Lue lisää