Sarekausi ropajaa, sammakoota vilajaa. Satoi tai paistoi, ilma on tukalan kostea kuin akvaariokaupassa. Päivästä toiseen roikkuvat harmaat pilvet eivät tunnu liikkuvan minnekään.
Aloitin tämän postauksen muutama päivä sitten. Sen jälkeen sadekausi on jo vaatinut ensimmäiset kuolonuhrinsa.
Shizuokan rankkasateiden aiheuttaman valtavan mutavyörysarjan seurauksena Atamin lomakaupungissa yli 500 menetti kotinsa ja 64 ihmistä on edelleen kateissa. Vahvistettuja kuolonuhreja on neljä.
Olen viettänyt Japanissa kymmenen kesää. Siinä ajassa Suomea tänä kesänä koetelleista helteistä on tullut osa arkea. Enpä muista montaakaan elokuun päivää, jolloin lämpötila olisi ollut alle 30 astetta – paitsi vuonna 2017, kun sadekausi ei päättynyt Miyagissa ollenkaan. Jos touko-syyskuussa on alle 25 astetta, päivä on mielestäni viileä.
Samalla olen joutunut omin silmin todistamaan, miten ilmasto muuttuu täälläkin. Parilta viime vuodelta en muista montaakaan elokuun päivää, jolloin lämpötila olisi ollut alle 35 astetta.
Vielä muutama vuosi sitten 35 astetta oli tässä ilmankosteudessa melkoinen kipuraja, nyt saatetaan läähättää kuukausikin putkeen lähes 40 asteessa.
Ilmaston muuttuessa tuhoisat hirmumyrskyt ja rankkasateet lisääntyvät. Shizuokan katastrofin syntyyn tarvittiin monta päivää jatkunut sade, jonka aikana taivaalta tuli yhdessä rytäkässä koko heinäkuun vesimäärä.
Japani on valmiiksi altis kaikille mahdollisille luonnonkatastrofeille eivätkä nämä uutukaiset sääilmiöennätykset ainakaan paranna asiaa.
Japani on todella vuoristoinen maa, ja matka vuorten huipulta mereen on lyhyt. Tämän takia vuorilta virtaavat joet vyöryvät alas valtavalla voimalla ja tulvivat helposti.
Koska asumiskelpoista maa-alaa on niin vähän, on asutus keskittynyt jokien suistoihin ja vuorten väliin raivatuille tasangoille aivan rinteiden läheisyyteen. Kuumien lähteiden ja tulivuorten täplittämä kallioperä häviää sekin jykevyydessä kotimaiselle graniitille sata-nolla. Katastrofin ainekset ovat kasassa. 😦
Rankkasateiden piiskatessa joki lähtee tulvimaan yli äyräidensä. Vuorenrinteet sortuvat veden voimasta ja mutavelli syöksyy alas asutuksen päälle. Talot luhistuvat tai irtoavat perustuksistaan ja ajautuvat voimakkaaseen virtaan kuin teatteri Muumeissa. Tämä ei ole amerikkalainen katastrofielokuva vaan japanilainen vakiouutinen.
Olenkin todella helpottunut, että onnistuimme löytämään tontin, joka ei ole välittömässä tulva- tai sortumisvaarassa mutta sijaitsee silti melko vehreässä ympäristössä.
Tontilla sijainnut talo on purettu ja päätökset lyöty lukkoon. Naapurit on tervehditty ja henkiolennot kestitty. Sadekautta on jäljellä vielä kolmisen viikkoa. Sitten Japanissa alkaa kesä. Ensi kerralla kerron taloasioista toivottavasti hieman iloisemmissa tunnelmissa!
suomi-japani-siiri 