Syksy saa. Kun on puolitoista kuukautta kärvistellyt jatkuvasti jossain neljänkymmenen asteen hujakoilla hikiviikset maskin alla, äkillinen tiputus kahteenkymmeneenviiteen tuntuu niin viileältä, että piti oikein vetää pitkät housut jalkaan. Ruskaan on vielä aikaa, mutta kauppojen hyllyihin ovat ilmestyneet koristeelliset vaahteranoksat ja kauppiaan suositukset vaihtuneet kesänuudeleista pata-aineksiin.

Syksyyn mahtuu merkkipäiviä. 22. syyskuuta 2011 saavuin ensimmäistä kertaa Japanin kamaralle. Päivämäärä on helppo muistaa, koska seuraavana päivänä oli syyspäiväntasaus, joka on täällä kansallinen vapaapäivä. Minulla oli mustat sukkahousut ja Seppälän lastenosastolta ostettu collegepaita ja tukahduttavan kuuma. Istuin tuntitolkulla Tokion aseman lattialla kolikkopuhelimen ääressä, koska taifuunin takia luotijunat eivät kulkeneet mihinkään suuntaan.

Paljon on muuttunut yhdeksässä vuodessa. Ei ole enää Seppälää eikä collegepaitaa. Tsunamin huuhtomat laivat ovat kadonneet Miyagin pelloilta. Suomi mahtuu puhelimeen ja Touhokustakin on tullut sen verran kansainvälinen, että kukaan ei enää sentään halua tulla kuvaan eksoottisen naamani kanssa. Minulla on japanilainen sukunimi ja aina misoa jääkaapissa. Sanon itadakimasu ennen ruokailua ja laitan käden suun eteen muualla kuin kotona naureskellessa. Kesähelteillä en enää katsele ihmeissäni matamien pitkiä irtohihoja vaan mietin, että pitäisi itsekin hommata samanmoiset.

Ei ollut tätä virustakaan yhdeksän vuotta sitten. Tunnelma ei ole varsinaisesti katossa näin vuosipäiväni kynnyksellä. Maahantulosäädökset ulkomaalaisten asukkaiden osalta ovat edelleen niin monimutkaiset, että moni on joko lähtenyt tai suunnittelee lähtevänsä. Ulkoministeri on kesän aikana onnistunut pariin otteeseen pilkkaamaan ulkomaalaisen toimittajan kielitaitoa sen sijaan että olisi vastannut maahantulorajoituksia koskevaan kysymykseen.

Koitan kuitenkin jättää ministerin möläytykset omaan arvoonsa. Japanin väkiluku on 126,5 miljoonaa. Siihen mahtuu lopulta monenlaista kulkijaa äärioikeistolaisesta kiihkoilijasta intersektionaaliseen feministiin. Suomen väkiluku on 5,5 miljoonaa eli parin Miyagin verran, mutta siihenkin mahtuu omat vaaleilla valitut möläyttelijänsä, joiden ulostulot tuskin tuntuvat mukavilta kohteissaan.

Enpä tiennyt yhdeksän vuotta sitten matkalaukkuani pakatessa, että täällä olisin edelleen! Alati muuttuvassa maailmassa on vaikea vannoa mitään, mutta näin monen vuoden jälkeen tuntuu kummalliselta ajatukselta, että ei enää asuisikaan Aasiassa.

Tämän maanosan ja maan ongelmakohdat ovat käyneet vuosien saatossa selväksi ja elo olisi varmasti muutenkin monin tavoin helpompaa, jos sen voisi tehdä kotimaan kielellä kotimaan tyylillä, mutta jokin tänne vetää silti. Jotkut harrastavat extreme-lajeja, jotkut juoksevat maratoneja, jotkut asuvat vapaaehtoisesti ulkosuomalaisina Aasiassa. 😀

Yhdeksän vuotta sitten osasin saapuessani japania sen verran, että menin suoraan japaninkieliseen yliopisto-opetukseen ja suoritin JLPT:n ylimmän tason alta pois. Nyt osaan japania aika paljon enemmän. Innolla siis odotan, millaiset taidot minulla on vuonna 2029, oli ulkoministeri niistä mitä mieltä tahansa.