Ei aina kotona, Yleinen

Pokemon-kouluttajan vaimo

Se on maaliskuu myös täällä ulkomaassa! Babbyna kirjoitin, esitin sekä tuotin laulun nimeltä Minä olen maaljiskuu. Tein myös kilpailevan kappaleen Minä olen kesä, koska minussa on monta puolta. Tässä jälkimmäisen sanat:

Minä olen kesä
Minä olen kesä
Minä olen ihminen
Ihminen on kesä
Hah ha ha ha hah hah hah hah haa!
Hmm hmmm hmmh!

Sitten kun joskus julkaisen omakustannetekeleen, jota myydään kolme kappaletta, minusta voidaan sanoa, että hän jo 2-vuotiaana horisi näitä juttujaan.

photo_2019-03-01_16-40-58.jpg
Koira ja tsubaki.

Posteljooni toi japanilaisen luottokorttini. Eksoottinen nimeni ei mahtunut korttiin, joten etunimeni on vain S ja piste. Tosin minua on täällä muutenkin alettu puhutella asiakaspalvelutilanteissa sukunimellä siirryttyäni ääkköstortusta kanji-kaakkuun. Japanilainen sukunimi on siitä kätevä, että voin läiskiä aviomieheni kanssa samalla allekirjoitusleimasimella, jota säilytämme eteisen kenkäkaapin päällä. Minun pitää vain vielä harjaantua tämän leimasimen käytössä, koska kerran viikossa on tilanne, että painan liian kovaa ja mustetyyny irtoaa ja lentää lattialle tai pahimmassa tapauksessa ulkokivetykselle ja sitten noukin sitä Amazon-kuljettajan kiireisen katseen alla ja oven sulkeuduttua käteni näyttää siltä kuin olisin viettänyt puolukassa viisi tuntia.

Posti toi myös kutsun kaupungin terveystarkastukseen täällä terveystarkastusten mekassa. Kirje ei tosin ollut osoitettu minulle henkilökohtaisesti vaan perheemme päälle alamaisineen. Tämä paikallinen perhesysteemi ei kuulu suosikkeihini, mutta järjestelmä tuskin tulee muuttumaan lähiaikoina vaikka siitä joka päivä purnaisin, joten henkisen hyvinvointini helpottamiseksi ajattelen seesteisiä asioita merkitessäni lappuun aviomieheni talouteni edustajaksi. Ja onhan se välillä ihan mukavaa, että aina ei tarvitse vaivautua olemaan yksilö kun voi olla perheeseen kuuluva löllykkä.

photo_2019-03-01_16-30-02.jpg
Bongasin junan. Mäen päällä on hautausmaa.

Armas perheeni pää on innokas pokemon-kouluttaja. Hällä on kaksi puhelinta, joissa kummassakin on pokemon. Aina iltaisin petissä hän kaivaa esiin molemmat puhelimet mitelläkseen itseään vastaan ja sitten tuskailee, kuinka smurffi-tili kippis9813 sai taas paremmat itemit. Meillä on tapana lähetellä toisillemme pokemon-lahjoja Sendaissa sijaitsevalta patsaalta, jonka nimi on Zaiokukan eli syyllisyydentunto.

Sunnuntaina oli pokemon event, jonka siivittäminä päädyttiin Tagajoun asemalta työkaverin eteisen kautta ex tempore -retkelle Matsushimaan. Luulin, että husband olisi jotenkin poikkeus kahden puhelimen taktiikallaan, mutta Tyynenmeren tuulien tuiverruksessa bongasin aika monta muutakin salarymania, joilla oli puhelin kädessä ja ipad kainalossa.

photo_2019-03-01_16-32-55.jpg
Lapaaseni tuli kuvaan.
photo_2019-03-01_16-33-44.jpg
Torii-portin takana näytti kukkivan varhainen japaninaprikoosi, mutta työmaa esti tarkistamisen.

Matsushimassa sijaitsee Touhokun tärkein zen-temppeli Zuigan-ji, joka on perustettu vuonna 828. Husband oli viikkoa aikaisemmin saanut tietää olleensa tietämättään koko elämänsä zen-buddhalainen, mutta tämäkään ei saanut meitä pulittamaan 700 jenin pääsymaksua, vaan tyydyimme tiirailemaan portin takaa ja kuuntelemaan yksinäistä lintua männyssä.

photo_2019-03-01_16-36-04.jpg
Pihin valinta.
photo_2019-03-01_16-36-23.jpg
On kielletty on kielletty on kielletty.
photo_2019-03-01_16-36-36
Iltavalo oli kiva!

Semmoosta! Nyt menen pakastamaan loput abura-age-lirvut, koska muistin niiden menevän vanhaksi tänään. Viikonloppuna menen mahdollisesti keräämään sammalta mettästä, koska husband aikoo aloittaa sen kasvattamisen bonsain merkeissä. Palataan asiaan!

Tässä humppa viikonlopun kunniaksi:

Parallel Sign / LAMA from Makoto Nagahisa 長久允 on Vimeo.

Ei aina kotona

Ainakin miljoona miljoona kuvaa Matsushimasta

Keskiviikkona Japanissa alkoi kalenterin mukaan talvi. Talven ensimmäisenä päivänä lännempänä mitattiin 25 astetta, Tokiossa kaskaat kaivautuivat hämmentyneinä maanalaisista kammioistaan, ja täällä Touhokussakin sain soimata itseäni siitä, että olin iskenyt lakin päähäni. Ilmasto on muuttunut.

Talven ensimmäisen päivän kunniaksi tein extempore-ruskareissun 15 minuutin päähän Matsushimaan. Taivas oli pilvinen ja ilma tuntui siltä kuin koko maailma olisi kääriytynyt hikiseen huopaan.

Hikisestä huovasta huolimatta Matsushima on tähän aikaan vuodesta Miyagin suosituin turistirysä, koska talvi on osterin ystävien juhla-aikaa. Miyagi on Japanin toiseksi suurin osterin tuottaja Hiroshiman jälkeen, ja Matsushima on Miyagin osterikaupunki. Yritettiin varata loppukesästä Matsushimasta sukujuhlia varten majataloa marraskuulle ja saatiin vastaukseksi, että osteriaikaan yöpyäkseen varaus pitäisi tehdä vuoden etukäteen (me tarvittiin kylläkin kahdeksan huonetta, yksittäisiä huoneita varmaankin irtoaa lyhyemmälläkin varoitusajalla). Ostereiden lisäksi Matsushimassa on kuuluisa saaristonäkymä, jokunen maineikas ruskapuutarha ja Touhokun tärkein zen-temppeli Zuigan-ji. Kylänraitti on miyagilaiseen tapaan säiden pieksemä; jos Matsushimassa jokin välkehtii, se ei oo ainakaan rakennuksen seinä.

Mitä tästä retkestäni kertoisin, kysyjille vastaisin. En tiärä! Oon varmaan ennenkin maininnut, että en oo kiinnostunut matkablogeista tai sellaisen pitämisestä, ja nykyisin on toisinaan hankala keksiä jutunjuurta kun jokainen riisipallo ja vessanpönttö ei vaan tunnu raportoimisen arvoiselta. Ja kun sijaintini on tämä Miyagi, jonne ei matkusta ikinä kukaan. :DD

Ratkaisuna en kerro mitään! Vielä pitäisi ahkerasti töihomma naputella ennen kuin husband palaa työmatkaltaan Tokiosta mukanaan tilaamani tuliainen (masu no sushi……… En ole vieläkään päässyt yli Toyamasta.). Niin että lätkäisenpä nämä kuvat tähän ja poistun takavasemmalle. Sayonara!

 

photo_2018-11-09_01-46-05photo_2018-11-09_02-51-01photo_2018-11-09_02-51-23photo_2018-10-17_16-34-52photo_2018-11-09_01-30-28photo_2018-11-09_01-31-52photo_2018-11-09_01-32-21photo_2018-11-09_01-32-34photo_2018-11-09_01-32-41photo_2018-11-09_01-32-47photo_2018-11-09_01-34-20photo_2018-11-09_01-35-01photo_2018-11-09_01-35-32photo_2018-11-09_01-57-19photo_2018-11-09_01-37-14photo_2018-11-09_01-37-27photo_2018-11-09_01-37-44photo_2018-11-09_01-38-15photo_2018-11-09_01-38-59photo_2018-11-09_01-40-44photo_2018-11-09_01-40-57photo_2018-11-09_01-41-10photo_2018-11-09_01-41-32photo_2018-11-09_01-41-41photo_2018-11-09_01-42-08photo_2018-11-09_01-42-27photo_2018-11-09_01-43-00photo_2018-11-09_01-43-07photo_2018-11-09_01-43-38photo_2018-11-09_01-44-03photo_2018-11-09_01-44-22photo_2018-11-09_01-44-49photo_2018-11-09_01-45-02photo_2018-11-09_01-45-13photo_2018-11-09_02-50-05photo_2018-11-09_02-49-27photo_2018-11-09_01-46-35