Yleinen

Hikisiä terveisiä

photo_2019-08-02_16-49-33.jpg

photo_2019-08-02_16-47-38.jpg

Rakkaat sponsorit ja kyläläiset,

Huhheijakkaa! Ny o kuuma! Rukoilijasirkka, herhiläinen ja pienen lepakon kokoinen ritariperhonen temmeltävät pusikossa ikkunan takana. Jos heidän touhujaan silmä kovana seurailee, niin ei tule katsahtaneeksi poloiseen pikkupetuniaani, joka nuupahti ennätyskolean sadekauden huomassa kuin märkä nakki Kauhavan torilla. Rauha hänen muistolleen.

Tämän postauksen kuvat otin muuten ajat sitten sadekauden vielä ahkeroidessa yllämme. Kävin tänäkin vuonna Kita-Sendaissa Shifukujin temppelillä hortensioita katselemassa. Sendai on vanha linnakaupunki, mitä ei keskustan alueella enää niinkään huomaa, mutta Kita-Sendaissa on jäljellä linnakaupungin sokkeloista tunnelmaa. Kadut ovat kapeita ja mutkittelevia, mutta rakennusten lomasta pilkistävät vuoret ja sata metriä korkea Sendai Daikannonin vitivalkea buddhalaispatsas. Alueella on useita Sendain perustanutta Date Masamunea varten rakennettua tai Daten itsensä rakennuttamaa temppeliä ja Rinnoujin temppelipuutarha. Turisteja ei ole nimeksikään. Shifukujin hortensiapuutarhassa oli lisäkseni ehkä viisi muuta tyyppiä, vaikka sisäänpääsy on täysin ilmainen.

photo_2019-08-02_16-49-57

photo_2019-08-02_16-50-31.jpg

photo_2019-08-02_16-51-37.jpg

Mutta takaisin nykyhetkeen! Sadekausi loppui Touhokussa pari päivää sitten, ja sen jälkeen tuli taas tämä järjetön kuumuus. Eilen Sendaissakin mitattiin 37 astetta, mikä ei ole suuri ilonaihe näillä ilmankosteuksilla, jotka saavat kuumuuden Japanissa tuntumaan monin verroin tukalammalta kuin Euroopassa: katsoin, että esimerkiksi Madridiin on luvattu 37 astetta, mutta siellä ilmankosteus on vain 20%, kun taas täällä lämpötila on mittarissa sama mutta ilmankosteus aina yli 60% ja tuntemus siksi ihan toista luokkaa. Tuntuu kuin kävelisi kasvihuoneessa, jossa on järjestetty Vesa Keskisen toimesta grillauksen maailmanmestaruuskisat. Niin että ny ei nautita.

Olen viettänyt vuodesta 2012 kaikki elokuuni Japanissa, joten näin kahdeksannella yrittämällä luulisi jo tottuneen edes hitusen, mutta ilmastokriisin takia meno käy vuosi vuodelta hikisemmäksi. Joskus taannoin olin vielä huhhuh kun Kumagayassa mitattiin 38 astetta, nyt Miyagissa hätyytellään samoja lukemia ja Kumagayassa painellaan yli 41 asteessa. </3____</3

photo_2019-08-02_16-53-25.jpg

photo_2019-08-02_16-53-35.jpg

photo_2019-08-02_16-54-12.jpg

photo_2019-08-02_16-54-29.jpg

Vaan ei niin huonoa ettei jotain hyvääkin! Luulisin. Maemuki maemuki. Tuulikello helisee, ja aamusella olin kuulevani kaskaan jo vähäsen lurittelevan. Muualla maassa ne varmaan huutavat jo olemassaoloaan pitkät päivät, mutta tänne Touhokun kolkkaan kesä tulee hitaammin ja talvi nopeammin. Miyagissa on tukalaa, mutta sentään en ole Tokiossa, jossa kaupunkisaarekeilmiö piinaa eikä riisipellolla suhise. Keväisin Tyynenmeren vimmainen viima käy silmiin ja sieluhun, mutta näin elokuussa se on ystäväni ja kylänmieheni.

Eloani helpottaa myös, että käännän tällä hetkellä japania kotoa käsin enkä siksi joudu kiskaisemaan ylleni jakkupukua ennen asettumistani sorvin ääreen täällä konservatiivisten pukukoodien keisarikunnassa. Husband vetää jalkaansa puvunhousut ja nahkakengät ennen kuin lähtee veivaamaan kohti toimistoa 35 asteen helteessä punaisella pyörällämme. Pyörä ostettiin alun perin minun käyttööni, mutta husband on ominut sen ja väittää kiven kovaan, että penkki ei ole hälle liian matalalla tai koko pyörä muutenkaan liian pieni, vaikka olen siis 153 cm ja husband 179 cm. :—D Täällä on tapana pitää pyörien istuimet muutenkin niin matalalla, että kansa polkee jalat koukussa. Lisäksi pyöristä puuttuu jalkajarru, ja käsijarrun käyttäminen on itselleni ikuinen ongelma, koska minulla on niin sintti käsi (olen ostanut Tokmannista 6-vuotiaiden hanskat ihan omaan käyttööni). Japanilaiset pyörät eivät siis kaiken kaikkiaan ole lemppareitani, mutta Helkama ei ikävä kyllä ole mahtunut matkalaukkuuni, joten Hana-saniksi nimeämämme pyörä on vain hyväksyttävä osaksi todellisuuttani.

photo_2019-08-02_16-55-13.jpg

photo_2019-08-02_16-55-29.jpg

photo_2019-08-02_16-56-49.jpg

photo_2019-08-02_16-57-32.jpg

photo_2019-08-02_16-57-56.jpg

To iu wake de, sonde motte, jolkottelenpa tästä kanistereineni marketin vesipisteelle, kun ei tuolta meidän kraanasta saa näillä helteillä kuin taskulämmintä tavaraa.

Yleinen

Sendaissa sataa

photo_2019-07-16_16-34-05.jpg

photo_2019-07-16_16-33-33.jpg

Sadekausi teki homeen eteiseen. Ja lavuaariin. Ja valkosipuliin. Päivä on paistanut bambukasaan ehkä kolmesti viimeisen puolentoista kuukauden aikana. Märkää on aina ja kaikkialla. Kerran piti jarruttaa, kun rapu ylitti tien auton edestä.

Uutisissakin uutisoitiin, että tämä sadekausi on ollut itä-Japanissa ennätyspilvinen. Riisi on venynyt pitkäksi, ja iltapäivisin pellon halki pyöräilee koululaisten letka kirkkaansinisissä verkkatakeissa. Muutoin yllämme on riippunut harmaa varjo, jonka katveessa aistimukset vaihtelevat kolean ja nihkeän välillä. Kurkun hinta on noussut paikoin 70%, ja anopin edamame-satokin on jäänyt lähes olemattomaksi. Amppelikukka näyttää kuitenkin aloittaneen toisen kukintakautensa ja säätiedotus lupaa tästä lähin joka päiväksi vähintään 26 astetta. Iltaisin lepakot risteilee katuvaloissa, aamulla roskapaikalla tuulessa oli meren haju. Ehkä tässä kohti elokuun paahdetta ollaan siis silti menossa.

photo_2019-07-16_16-34-53.jpg

photo_2019-07-16_16-37-42

Homeisen valkosipulin lisäksi käsillä ovat parlamenttivaalit. Vaalihumusta on kyllä tunnelma kaukana. Husband on siitä harvinainen Heisei-kauden kasvatti, että hän vaivautuu käymään uurnilla, mutta ennakkoäänestyslappua täytellessään vääntyi naamansa irvistykseen.

Tangomarkkinaäänestyksessäkin on enemmän valinnanvaraa kuin täällä vaaleissa. Miyagissa on kolme ehdokasta: kansallismielisen hallituspuolueen Jamppa Peruskonservatiivi, oppositiopuolueiden yhteisehdokas, joka haluaa lakkauttaa kulutusveron kokonaan ja tarjoaa ratkaisuksi vastausta ”kerron sitten kun olen virassa”, ja majoneesina okonomiyakin päällä NHK kara kokumin wo mamoru tou (kansalaisia Yleisradiolta suojeleva puolue) -puolueen ehdokas, jolla ei ole mitään muuta agendaa kuin tv-lupamaksun lakkauttaminen. Eikun valittemahan! Husband toivoi, että kirjoittaisin blogiini, että Japanin poliittinen järjestelmä on vitsi. Tässä se siis tulee: Japanin poliittinen järjestelmä on vitsi.

photo_2019-07-16_16-38-51.jpg

photo_2019-07-16_16-40-19.jpg

photo_2019-07-16_16-42-54.jpg

photo_2019-07-16_16-43-23.jpg

Yhtenä yönä näin unta, jossa hallituksen joukot (???) tulivat ja karkottivat minut maasta. Herättyäni kesti hetki muistaa, että minulla on nykyään monivuotinen viisumi ja olen täällä luvan kanssa.

Jouduin pirauttamaan pankkiin Suomeen, koska hajotin puhelimeni enkä voinut aktivoida uudelleen asentamaani pankin tunnuslukusovellusta. Langan päässä vastasi suomalainen ääni, mikä oli taas oudoin juttu vähään aikaan. Näinä älypuhelimien aikoina ei täällä kaukomaillakaan enää jää pois suomen kielen kelkasta, mutta keskivertona päivänä puhun äidinkielelläni nolla minuuttia, joten merkillinen kokemus oli tämä suomenkielinen asiakaspalvelutilanne. Minulta muuten myös tiedusteltiin, eikö minulla todellakaan ole tätä sovellusta asennettuna muille laitteilleni, niin että montako laitetta sitä pitäisi nykyään ihimisen omistaa???

Pankeista puheenollen! Husbandilla on tiedossa parit hääkekkerit, joihin pitää luonnollisesti kumpaankin viedä 30 000 jenin (noin 250 e) verran goshuugi-rahaa. Siispä kävimme automaatilla nostamassa 2000 euron arvosta riihikuivaa käteistä, että voimme sitten valikoida joukosta sileimmät setelit.

photo_2019-07-16_16-45-49.jpg

photo_2019-07-16_16-47-25

photo_2019-07-16_16-46-14.jpg

photo_2019-07-16_16-48-53.jpg

Paikallinen kruununprinssikin kävi nähtävästi Suomessa valtiovierailemassa. Onneksi sekin vierailu saatiin jo taputeltua, koska hieman koettelivat minua tapauksen inspiroimat kotimaan median karseat Japani-aiheiset artikkelit, joissa oli käyty dyykkailemassa stereotypioiden ja harhaluulojen kaatopaikoilla. Kaikenlaisia epäkohtia löytyy tästäkin maasta vaikka muille jakaa, mutta tehköön tässä nyt selväksi, että tämä sormen tunkeminen random kanssaihmisen hanuriin on täällä käräjäasia eikä mikään jokamiehen hupailu. Hiljattain täällä nousi valtava kohu, kun anonyymi mamma twiittasi kemianteollisuuden jätin palveluksessa olleen aviomiehensä saaneen välittömästi isyyslomaltaan palattuaan siirron toiselle puolelle maata ja siirrosta kieltäydyttyään potkut, niin että mamma oli joutunut suunnilleen synnytysairaalasta sorvin ääreen perheensä ainoaksi elättäjäksi. Esimerkin kaltainen pompottelu ja syrjintä työpaikoilla: aito ja vakava yhteiskunnallinen ongelma. Pomon peukku pyllyssä sitä vastoin ei yleinen ongelma. Kiitos ajastanne!

Oli minulla muutakin asiaa, mutta taidanpa jakaa nämä asiani useampaan kertaan, niin tulee jotain eloa tännekin välillä!

Yleinen

Hyvästi, Heisei

Räntää tulee taivaan täydeltä. Tokiolaisten hanami-piknikuvat tuntuvat hyvin kaukaisilta täällä kohmeisella riisipellolla, jossa kymmenen metriä sekunnissa puhaltava vastatuuli kahisuttelee toppatakkia. Täälläkin sakuran pitäisi puhjeta kukkaansa viikon sisällä, mutta tällä hetkellä maisema ja säätila on sellainen, että melkein odotan ala-asteen opettajan kurkkaavan postiluukusta patistaakseen hiihtämään. Kyllä pohojalaane hiihtää ainaki pääsiääsehe. Ja mihinei latua oo nii senkus teköö joutesnansa. Tualaha sullon pelloot ja kaks jalakaa siihe tarkootuksehe, suksen vualoo vaikka petäjästä. Nuavvaa!

Vanha pyyhe alkoi haista. Husband ajattelee, että jokaisessa pyyhkeessä asuu pyyhkeen henki — silloinkin, kun pyyhe on ostettu Seinäjoen Citymarketista. Kun jotain heitetään pois, se tehdään hartaudella. Hyviin tapoihin kuuluu osoittaa esineiden hengille kiitollisuutta yhteisistä vuosista. Husbandin mieliksi pesin pyyhkeen 60 asteessa ja viikkasin sen nätisti viimeistä matkaansa varten. Husband hyvästeli pyyhkeen ja kehotti tekemään samoin. Asa iu kara, sanon aamulla. Ja sitten unohdin koko asian ja tuolla se pyyhe on edelleenkin niillä sijoillaan.

Olen muuten havainnut, että minun on erityisen hankala heittää pois Suomesta tuomiani tavaroita, vaikka olisivat kuinka nukkaisia haisuleita. Ei sitä ihan joka päivä pääse Citymarkettiin! Kesällä astiankuivausalustaan ilmestyi homepisteitä. Marinoin kohdan valkaisuaineessa ja jatkoin alustan käyttämistä, onhan se kuitenkin homeboy Clas Ohlsonilta. Vielä on siis totuttelemista tässä uudessa elämänvaiheessani. Viihtymiseni on tällä hetkellä ihan hyvällä tolalla, mutta on se silti melkoinen muutos, kun ei enää olekaan Citymarketia näköpiirissä, kuulkaas!

Mistä pääsemmekin otsikkoon.

Kuukauden päästä Japanissa vaihtuu keisari. Japanin keisarihuone on pisimpään yhtäjaksoisesti hallinnut suku koko maailmassa. Minkäänlaista poliittista valtaa keisarilla ei nykypäivänä tietenkään ole, vaan asema on täysin symbolinen. En ole perehtynyt eurooppalaisiin hoveihin iltapäivälehtien lööppejä ja televisiohäitä syvemmin, mutta rohkenen väittää, että japanilaisilla on hyvin erilainen suhde keisariinsa kuin ruotsalaisilla Carl Gustaviin.

Jokaisella kansalla on omat symbolinsa. Suomalaisilla on sisu ja talvisodan henki. Japanilaisilla on keisari. Natsume Sousekin Kokorossa minä-kertojan isä iloitsee, koska hänellä on sama munuaisvaiva kuin itse keisarilla. Japanin antauduttua toisessa maailmansodassa keisari luopui jumalallisen perimänsä myytistä, mutta eihän myytti tai kokemus katoa parissa sukupolvessa. Virallisessa diskurssissa keisari ei ole jumalallista alkuperää, mutta jossakin kansakunnan syvän muistin hämyssä on vähän kuitenkin. Muutama vuosi sitten anoppi sai lahjaksi keisarin kuvakalenterin. Lahja muuttui kuitenkin painolastiksi anopin tajuttua, ettei voi koskaan heittää kalenteria pois, siinä kun on keisarin kuvia. Niinpä anopilla on nyt 12 kappaletta keisarin kuvia piirongissa.

Keisarin rooli on elinikäinen. Koskaan aikaisemmin ei keisari ole luopunut asemastaan eheroon taharoon. Nykyinen keisari on kuitenkin koko hallintokautensa ajan ollut muutenkin oman tiensä kulkija. Vuosisatojen ajan keisari oli eteerinen hahmo, joka istuu hovissaan Kiotossa runosuontaan hieromassa eikä näyttäydy saatika jalkaudu kansan pariin. Kokorossa minä-kertojan isä iloitsee munuaistuskastaan, koska se tuo hänet lähemmäksi keisaria norsuunluutornissa. Nykyinen keisari sitä vastoin on ottanut etäisyyttä edeltäjiensä perintöön ja profiloitunut kansanmiehenä. Keisaripari on runoilun ohessa kiertänyt maita ja mantuja kansaa tapamaamassa. Tsunamin jälkeen keisari tuli visiitille touhokulaisille hätämajoituspisteille, mikä oli täysin ennenkuulumatonta.

Pahennustakin on koko kansan keisari onnistunut herättämään muun muassa viittaamalla keisarisuvun korealaiseen perimään ja viemällä vihille tennisparinsa Michikon, jolla ei ole tippaakaan aatelista verta, ja joka on vieläpä katolisesta perheestä. Keisarin äiti oli avioliiton kärkkäimpiä vastustajia kulisseissa, ja paineen alla Michiko kärsi vuosien varrella lukuisia hermoromahduksia esimerkiksi menettäen äänensä pariinkin otteeseen kuukausiksi kerrallaan.

Viimeisessä syntymäpäiväpuheessaan joulukuussa keisari lausui kyynelsilmin näin:

明年4月に結婚60年を迎えます。結婚以来皇后は、常に私と歩みを共にし、私の考えを理解し私の立場と務めを支えてきてくれました。--振り返れば、私は成年皇族として人生の旅を歩み始めてほどなく、現在の皇后と出会い、深い信頼の下、同伴を求め、爾来この伴侶と共に、これまでの旅を続けてきました。天皇としての旅を終えようとしている今、私はこれまで、象徴としての私の立場を受け入れ、私を支え続けてくれた多くの国民に衷心より感謝するとともに、自らも国民の一人であった皇后が、私の人生の旅に加わり、60年という長い年月、皇室と国民の双方への献身を、真心を持って果たしてきたことを、心から労いたく思います。

Huhtikuussa koittaa 60. hääpäiväni. Koko avioliittomme ajan keisarinna on kulkenut rinnallani, ymmärtänyt ajatukseni ja tukenut minua asemassani ja velvollisuuksissani. — Kohdatessani keisarinnan matkani täysi-ikäisenä kruununperillisenä oli vasta alussa. Syvän luottamuksen vallitessa hän on kulkenut kanssani koko tämän matkan. Nyt matkani keisarina on päättymässä. Vilpittömästi kiitän kansalaisia, jotka ovat hyväksyneet asemani symbolina ja tukeneet minua kaikki nämä vuodet. Samalla olen koko sydämestäni kiitollinen keisarinnalle, joka kohdatessamme oli itsekin tavallinen kansalainen. 60 pitkän vuoden ajan hän on tehnyt kanssani elämän matkaa omistautuen sekä keisarihuoneelle että kansalaisille.

Käännös by meikämatami.

Keisarin vaihtuessa Japanissa vaihtuu aikakausi. Nykyisen keisarin hallintokauden nimi on Heisei (平成, lausutaan heesee). Kalenterissa eletään Heisei-vuotta 31. Itse ehdin putkahtaa maailmaan edellisen keisarin hallintokauden viimemetreillä ja kirjoitan siksi japanilaiseen lomakkeeseen syntymävuodekseni Shouwa 62, mutta esimerkiksi ensimmäisenä Heisei-vuonna syntynyt husband kuuluu siihen sukupolveen, jolle Heisei on koko tähän saakka eletty elämä.

Salainen toimikunta on pitkään pähkäillyt nimeä Heisein seuraajalle. Tänään nimi julkistettiin: toukokuussa koittaa uusi aika, ja ajan nimi on Reiwa (令和). Kaikki edelliset 247 keisarillista kautta on nimetty klassisten kiinalaisten tekstien mukaan, mutta nyt perinne katkeaa: Reiwa on löydetty vanhimmasta japanilaisen runouden kokoelmasta Man’youshuusta, mitä voitaneen pitää tietynlaisena voittona nykyiselle kansallismieliselle hallitukselle. Rei viittaa japaninaprikoosin kukkien tuomiin hyviin viboihin, wa harmoniaan.

Shouwa-keisarin hallintokaudesta on tullut samanlainen käsite kuin ennen vanhaan Suomessa. Silloin ennen vanhaan Shouwa-kaudella kun kaikki oli paremmin ja nuoruuskin kultainen. Nyt myös Heisei on jäämässä historiaan. Ilmapiiri on jännittynyt. Kevät kasvaa kohisten. Kohta keisari jättää valtaistuimen. Kukaan ei tiedä, miltä se tuntuu, koska sitä ei ole ennen tapahtunut. Koittaa uusi aika. Sen ajan nimi on Reiwa, eikä kukaan tiedä, mitä se pitää sisällään.

Ja jossain siellä historian kääntyvän sivun laidalla on yksi suomalainen maahanmuuttaja elon polkua jolkottelemassa.

photo_2019-04-01_19-30-40
Tuokoon tämä japaninaprikoosipuu hyviä viboja kaikille.