Jetlagini on helpottanut sen verran, että herään viideltä kuin reipas eläkeläinen konsanaan. Jos olisi kesä, varmaankin saman tien nousisin ja lähtisin muiden eläkeläismielisten sekaan käppäilemään. Aamun valo näyttää kivalta riisipelloilla ja kivimuureilla. Tällä hetkellä tilanne on kuitenkin se, että kun silmäni mä auki saan, on kammarin lämpötila hädin tuskin 10 astetta ja peiton alta uskaltautuminen…
Lue lisääReborn Art Festival
Nyt on luvassa niin vanhaa juttua, että mammutit tömistelivät tannerta ja minulla oli vielä suomalainen sukunimi! Kesällä 2017 Ishinomakissa Oshikan niemimaalla järjestettiin Reborn Art Festival, jonka tarkoitus oli tuoda nykytaidetta tsunamirannikolle ja luoda näin uusia muistoja hävityksen keskelle. Tämä raportti on iänkaiken vanha, vaan ei hätää! Tänä vuonna festivaali järjestetään toistamiseen! Tapahtuma kestää elokuun alusta…
Lue lisää
Pimein aika vuodesta
Täytin vähän ennen joulua 31 vuotta. Merkkipaalua edelsi tumpelointikausi, jolloin onnistuin lyhyen ajan sisällä telomaan itseäni mitä moninaisimmin tavoin. Esimerkiksi sen kerran kun tiskatessani Ultima thule -lasi tipahti kaapista lavuaariin, josta pompannut sirpale viilsi minua ranteeseen. Husband suositteli, että aloittaisin uuden ikävuoteni hörppäämällä puhdistavaa vettä pyhätöstä ja näin karkottaisin minua ilmeisesti riivaavat henget. Tuumasta toimeen!…
Lue lisää
Zenin äärellä
Tadaima! Palasin Suomi-turneeltani sorvin ääreen. Vuorilla on lunta, kaduilla tuulee, husband aivastelee sugi-allergiasta. Kevät tulee. Joutsenet tekevät lähtöä riisipelloilta, 7-elevenin hyllyssä rypäletee oli vaihtunut yuzu-teeksi. Jetlag vaivaa. Menen nukkumaan kuudelta illalla ja herään keskellä yötä. Pari ensimmäistä päivää meni totutellessa, mutta sunnuntaina pääsin taas sellaiseen kulttuurikylpyyn, että Suomen hajut lähti kerralla takista. Sunnuntaina oli appi-isovanhempieni…
Lue lisääJapanilainen sukujuhlani
Astuimma toverini kanssa avioon naapurin Kimin ohjusyllärin saattelemana eräänä hikisenä elokuun päivänä vuonna 2017. Olen joskus televisiosta jotain häähermoilijoita katsellut, ja heille virkkoisin, että relax: heräsin ohjusvaroitusjärjestelmän ujellukseen, ja silti kerkesin vihille. Häistä tai muistakaan huomioinosoituksista en ole koskaan haaveillut, joten ne me jätettiin ihan suosiolla välistä. Muistan joskus ysiluokalla Lapuan ammattikoulun pihassa helmikuun auringossa…
Lue lisääValitut palat, marraskuu 2018
Juhuu! No niin. Taas ovat ajat vierineet ja jalakakarvat venähtäneet. Loppusyksyyn osui kaikenlaista kiirusta. Tuossa eräänä menneenä päivänä Antti Holman podcastia newyorkilaisesta ruokakomerosta kuunnellessani mieleheni kuitenkin muistui, että eivätpä nämä omat elämänvalintanikaan ulkopuolisesta näkökulmasta mitään plussakortin unohtumiseen ja vapun räntäsateeseen rinnastettavissa olevia härmäläisiä itsestäänselvyyksiä välttämättä ole, vaikka itse niihin kuinka olisikin tottunut. Riisipellon laidalla japanilaisen…
Lue lisääAinakin miljoona miljoona kuvaa Matsushimasta
Keskiviikkona Japanissa alkoi kalenterin mukaan talvi. Talven ensimmäisenä päivänä lännempänä mitattiin 25 astetta, Tokiossa kaskaat kaivautuivat hämmentyneinä maanalaisista kammioistaan, ja täällä Touhokussakin sain soimata itseäni siitä, että olin iskenyt lakin päähäni. Ilmasto on muuttunut. Talven ensimmäisen päivän kunniaksi tein extempore-ruskareissun 15 minuutin päähän Matsushimaan. Taivas oli pilvinen ja ilma tuntui siltä kuin koko maailma olisi…
Lue lisää11
Marraskuu tulee sisään ovesta ja ikkunoista. Käytän sisällä kaulaliinaa ja peittoa, mutta muuten marraskuu on Japanissa ihan miellyttävä kuukausi. Puissa on vielä lehtiä ja puutarhoissa kukkia, ja lempijuurekseni lootuksen juuren eli renkonin satokausi on alkanut. Aurinko nousee täällä edelleen kuudelta, joten aamulla näkee jopa eteensä eikä lapsosten koulumatka kulje mustan reiän halki. Kansallisia vapaapäiviäkin on…
Lue lisää