Aika tarkalleen kahdeksan vuotta sitten sain suurlähetystöltä viestin, että minua suositellaan Japanin opetusministeriön stipendin saajaksi. Akateemisen perinteen mukaisesti olin valinnut kansallisten yliopistojen listalta hakukohteekseni Yamagatan yliopiston täysin summanmutikassa. Sitten Touhokussa järisi ja tuhojen keskellä hetkeen ei ollut varmuutta, kuinka meikämatamin stipendin kävisi. Lähdön peruminen ei kuitenkaan ollut itselleni missään vaiheessa vaihtoehto, ja niinpä puoli vuotta…
Lue lisääPokemon-kouluttajan vaimo
Se on maaliskuu myös täällä ulkomaassa! Babbyna kirjoitin, esitin sekä tuotin laulun nimeltä Minä olen maaljiskuu. Tein myös kilpailevan kappaleen Minä olen kesä, koska minussa on monta puolta. Tässä jälkimmäisen sanat: Minä olen kesä Minä olen kesä Minä olen ihminen Ihminen on kesä Hah ha ha ha hah hah hah hah haa! Hmm hmmm hmmh!…
Lue lisääKevään korvalla
Jetlagini on helpottanut sen verran, että herään viideltä kuin reipas eläkeläinen konsanaan. Jos olisi kesä, varmaankin saman tien nousisin ja lähtisin muiden eläkeläismielisten sekaan käppäilemään. Aamun valo näyttää kivalta riisipelloilla ja kivimuureilla. Tällä hetkellä tilanne on kuitenkin se, että kun silmäni mä auki saan, on kammarin lämpötila hädin tuskin 10 astetta ja peiton alta uskaltautuminen…
Lue lisääReborn Art Festival
Nyt on luvassa niin vanhaa juttua, että mammutit tömistelivät tannerta ja minulla oli vielä suomalainen sukunimi! Kesällä 2017 Ishinomakissa Oshikan niemimaalla järjestettiin Reborn Art Festival, jonka tarkoitus oli tuoda nykytaidetta tsunamirannikolle ja luoda näin uusia muistoja hävityksen keskelle. Tämä raportti on iänkaiken vanha, vaan ei hätää! Tänä vuonna festivaali järjestetään toistamiseen! Tapahtuma kestää elokuun alusta…
Lue lisää
Pimein aika vuodesta
Täytin vähän ennen joulua 31 vuotta. Merkkipaalua edelsi tumpelointikausi, jolloin onnistuin lyhyen ajan sisällä telomaan itseäni mitä moninaisimmin tavoin. Esimerkiksi sen kerran kun tiskatessani Ultima thule -lasi tipahti kaapista lavuaariin, josta pompannut sirpale viilsi minua ranteeseen. Husband suositteli, että aloittaisin uuden ikävuoteni hörppäämällä puhdistavaa vettä pyhätöstä ja näin karkottaisin minua ilmeisesti riivaavat henget. Tuumasta toimeen!…
Lue lisää
Zenin äärellä
Tadaima! Palasin Suomi-turneeltani sorvin ääreen. Vuorilla on lunta, kaduilla tuulee, husband aivastelee sugi-allergiasta. Kevät tulee. Joutsenet tekevät lähtöä riisipelloilta, 7-elevenin hyllyssä rypäletee oli vaihtunut yuzu-teeksi. Jetlag vaivaa. Menen nukkumaan kuudelta illalla ja herään keskellä yötä. Pari ensimmäistä päivää meni totutellessa, mutta sunnuntaina pääsin taas sellaiseen kulttuurikylpyyn, että Suomen hajut lähti kerralla takista. Sunnuntaina oli appi-isovanhempieni…
Lue lisääJapanilainen sukujuhlani
Astuimma toverini kanssa avioon naapurin Kimin ohjusyllärin saattelemana eräänä hikisenä elokuun päivänä vuonna 2017. Olen joskus televisiosta jotain häähermoilijoita katsellut, ja heille virkkoisin, että relax: heräsin ohjusvaroitusjärjestelmän ujellukseen, ja silti kerkesin vihille. Häistä tai muistakaan huomioinosoituksista en ole koskaan haaveillut, joten ne me jätettiin ihan suosiolla välistä. Muistan joskus ysiluokalla Lapuan ammattikoulun pihassa helmikuun auringossa…
Lue lisääValitut palat, marraskuu 2018
Juhuu! No niin. Taas ovat ajat vierineet ja jalakakarvat venähtäneet. Loppusyksyyn osui kaikenlaista kiirusta. Tuossa eräänä menneenä päivänä Antti Holman podcastia newyorkilaisesta ruokakomerosta kuunnellessani mieleheni kuitenkin muistui, että eivätpä nämä omat elämänvalintanikaan ulkopuolisesta näkökulmasta mitään plussakortin unohtumiseen ja vapun räntäsateeseen rinnastettavissa olevia härmäläisiä itsestäänselvyyksiä välttämättä ole, vaikka itse niihin kuinka olisikin tottunut. Riisipellon laidalla japanilaisen…
Lue lisää