Mitä meillä syödään syksyllä

Ensilumi on satanut, kolea kosteus on tiivistynyt lasisiin liukuoviin. Muutama viikko sitten ostin kalatiskiltä vuoden ensimmäisen burin. Ei auta itku markkinoilla: syksy on loppu ja käsillä ankein vuodenaika. Onkin siis tullut jälleen aika muistella, mitä laitoin mahaani edellisellä vuosineljänneksellä! Syksyä kutsutaan Japanissa myös nimellä shokuyoku no aki, ruokahalun syksy. Kesällä ajatus kuumasta padasta lähinnä karmaisee,…

Lue lisää

Marraskuun marinat

Hellurei, gobusata shiteorimasu. Se on marraskuu. Sirkkojen siritys on vaihtunut joutseniin, jotka kiekuvat kynityllä riisipellolla. Neidonhiuspuut helottanevat keltaisina, mutta en pääse asiaa täältä loppuvuoden kevytkaranteenistani paikallisjunalla tarkistamaan. Kaupasta sentään saa neidonhiuspuun siemeniä (ginnan). Opin viime vuonna paahtamaan niitä paperipussissa. Ei ehkä snacksi, jota kaipailisin, mikäli olisin koko elämäni Suomessa viettänyt, mutta täällä on vuosien varrella…

Lue lisää

Takaisin karanteeniin

Syksy tuli vaivihkaa. Riisi on puitu, kuu kirkastunut. Sudenkorentoparvet lentävät viimeisiä lentojaan, kaupassa on lootuksenjuuri tarjouksessa. Otan kaapista kevyttoppatakin, että tarkenen aamulla olohuoneessa. Vaikea kuvitella, että meillä oli vielä muutama postaus sitten 40 astetta ja ruokapöydässä joka päivä samat keitetyt okrat. Miyagin koronatilanne on kehittynyt huonoon suuntaan. Virus leviää etenkin yöelämän seuralaisklubeilla eivätkä kaikki altistuneet…

Lue lisää

Japanilaista arkiruokaa: iridoufu

Hellurei tofun ystävät ja miksei vihamiehetkin! Tänään opimme valmistamaan japanilaisen tofusörsselin nimeltä iridoufu. Tofu on Suomessa kokenut väärinymmärryksen kohtalon. Vähän kuin ottaisi ruokalassa lautaselle porkkanaraastetta ja pari rusinaa ja sen perusteella toteaisi, että onpas salaatti köppäänen ruokalaji. Japanissa tofu ei ole lihan tai minkään muunkaan korvike vaan oma uljas itsensä. Suomessa yleistyneitä lihankorvikkeita ja vegaanijuttuja…

Lue lisää

Kappale kauneinta Japania

Vanhusten kunnioittamisen päivänä kävimme Miyagin pohjoisimmassa kolkassa Kesennumassa laukussa Soukenbichaa ja sata ongenkohoa vaan. Kävin Kesennumassa viimeksi viisi vuotta sitten elokuussa 2015. Silloin matka tuntui pitkältä ja vaivalloiselta. Nyt upouusi asfaltti ja tienvarsien pensasapilapilvet komeilivat kilpaa auringon kanssa ja 120 kilometriä taittui alle parissa tunnissa. (Autoiluun saa varata Japanissa muutenkin hieman enemmän aikaa kuin Suomessa,…

Lue lisää

Mitä meillä syödään kesällä?

Kesä on vähiten lemppariaikaani syödä yhtikäs mitään. Kun sisätiloissakin on jatkuvasti yli 30 astetta, ei kaasuhellan ääressä seisoskelu juurikaan houkuttele eikä ruokahalukaan aina riitä muuhun kuin riisikeksin jäytämiseen. Kesä on myös siitä poikkeuksellista aikaa, että syön husbandin kanssa toisinaan eri ruokaa, koska kesä on husbandin rakastaman hoyan pyyntikausi (englanniksi sea pineapple) ja itselläni hoya ei…

Lue lisää