Pimein aika vuodesta

Täytin vähän ennen joulua 31 vuotta. Merkkipaalua edelsi tumpelointikausi, jolloin onnistuin lyhyen ajan sisällä telomaan itseäni mitä moninaisimmin tavoin. Esimerkiksi sen kerran kun tiskatessani Ultima thule -lasi tipahti kaapista lavuaariin, josta pompannut sirpale viilsi minua ranteeseen. Husband suositteli, että aloittaisin uuden ikävuoteni hörppäämällä puhdistavaa vettä pyhätöstä ja näin karkottaisin minua ilmeisesti riivaavat henget. Tuumasta toimeen!…

Lue lisää

Zenin äärellä

Tadaima! Palasin Suomi-turneeltani sorvin ääreen. Vuorilla on lunta, kaduilla tuulee, husband aivastelee sugi-allergiasta. Kevät tulee. Joutsenet tekevät lähtöä riisipelloilta, 7-elevenin hyllyssä rypäletee oli vaihtunut yuzu-teeksi. Jetlag vaivaa. Menen nukkumaan kuudelta illalla ja herään keskellä yötä. Pari ensimmäistä päivää meni  totutellessa, mutta sunnuntaina pääsin taas sellaiseen kulttuurikylpyyn, että Suomen hajut lähti kerralla takista. Sunnuntaina oli appi-isovanhempieni…

Lue lisää

Japanilainen sukujuhlani

Astuimma toverini kanssa avioon naapurin Kimin ohjusyllärin saattelemana eräänä hikisenä elokuun päivänä vuonna 2017. Olen joskus televisiosta jotain häähermoilijoita katsellut, ja heille virkkoisin, että relax: heräsin ohjusvaroitusjärjestelmän ujellukseen, ja silti kerkesin vihille. Häistä tai muistakaan huomioinosoituksista en ole koskaan haaveillut, joten ne me jätettiin ihan suosiolla välistä. Muistan joskus ysiluokalla Lapuan ammattikoulun pihassa helmikuun auringossa…

Lue lisää

Valitut palat, marraskuu 2018

Juhuu! No niin. Taas ovat ajat vierineet ja jalakakarvat venähtäneet. Loppusyksyyn osui kaikenlaista kiirusta. Tuossa eräänä menneenä päivänä Antti Holman podcastia newyorkilaisesta ruokakomerosta kuunnellessani mieleheni kuitenkin muistui, että eivätpä nämä omat elämänvalintanikaan ulkopuolisesta näkökulmasta mitään plussakortin unohtumiseen ja vapun räntäsateeseen rinnastettavissa olevia härmäläisiä itsestäänselvyyksiä välttämättä ole, vaikka itse niihin kuinka olisikin tottunut. Riisipellon laidalla japanilaisen…

Lue lisää

11

Marraskuu tulee sisään ovesta ja ikkunoista. Käytän sisällä kaulaliinaa ja peittoa, mutta muuten marraskuu on Japanissa ihan miellyttävä kuukausi. Puissa on vielä lehtiä ja puutarhoissa kukkia, ja lempijuurekseni lootuksen juuren eli renkonin satokausi on alkanut. Aurinko nousee täällä edelleen kuudelta, joten aamulla näkee jopa eteensä eikä lapsosten koulumatka kulje mustan reiän halki. Kansallisia vapaapäiviäkin on…

Lue lisää

Aikoja

Hulivilihei! Kohta on marraskuu! Mikä tarkoittaa, että oon ollut täällä kokonaista kolme kuukautta. Vaihdoin Spotifyn maa-asetukset Japaniin päästäkseni husbandin family planiin, nyt oon kai sitten virallisesti ulkosuomalainen! Sanomme Japanin Spotifya Sakoku Spotifyksi, kun melkein mikään japanilainen humppa ei oo kuunneltavissa ulkomailla, mutta osataan sitä nähtäväksi koti- ja ulkomaassakin, sillä niin vain katosi Edu Kettusen Taivaansinen…

Lue lisää

Kukkia ja sudenkorentoja

Tänään ostin Shimamurasta keltaisen neuletakin, vaikka näytänkin siinä kuulemma tylypahkalaiselta. Päivisin täällä on lämpimämpää kuin Suomessa juhannuksena, iltaisin käytän takkia ja nyt myös hattua. Sendain ruskaan on aikaa vielä pari viikkoa, mutta oon jo verhonnut itseni syksyisen lehden näköiseksi. Äsken otin kuulokkeet pois korvista kun talo alkoi heilua. Avasin ilmatieteenlaitoksen sivut. Fukushima-ken Hamadoori shindo 4,…

Lue lisää

Märkää

  Sendaissa sataa. Kääriydyn vilttiin, vaikka ulkona onkin Googlen mukaan vielä 18 astetta. Ilmastointilaite hurisee nurkassa, mutta varmaan puolet sen puhaltamasta lämmöstä karkailee ikkunasta. Sirkkojen öinen metelöinti on vaimennut, mutta toisinaan auringon painuessa mailleen riisipellon yllä parveilee hanhia, jotka palaavat Miyagiin talvehtimaan Izunuman lammelle. Siksi tähän aikaan pohjoisesta puhaltavaa tuulta kutsutaan nimellä kariwatashi (雁渡し), hanhien…

Lue lisää