Elokuun viimeisenä päivänä löysin kuolleen kaskaan basilikojen luota. Kesä on ohi, kun kaskaat lakkaavat laulamasta.

Yhtäkkiä ulkona on hiljaista. Sudenkorennot parveilevat aurinkoa vasten. Vuoristoteille on varissut piikikkäitä kastanjoita.

Viikon sää

Taifuunikatsaus

Illat viilenevät. Suomessakin uutiskynnyksen ylittänyt taifuuni numero 14 jätti läksiäislahjana syksyn ensimmäiset pitkähikaiskelit.

Matsushimassa evakuoitiin vanhuksia, koska kesän tulvan jäljiltä maanvyöryriski on täällä yhä kohonnut, mutta pahempia vahinkoja ei päässyt käymään. Auringonkukat kaljuuntuivat tuulen rieputuksessa kokonaan ja myrskyä enteillyt ilmanpaine aiheutti vuorokauden mittaisen migreenikohtauksen.

Taifuuni numero 14:n kintereillä seurannut taifuuni numero 15 aiheutti mittavia vahinkoja Fuji-vuoren prefektuurissa Shizuokassa. Kymmenettuhannet kotitaloudet ovat olleet ilman vettä päiväkausia padon sulkuluukun tukkeuduttua maanvyöryssä. Syys-lokakuu on tällaista taifuunien sarjatulta. Taifuuni numero 17 lähestyy Ogasawaran saaria, ja kuomansa numero 18 havaittiin tänään. Melkoista tuuripeliä, minkämoinen myräkkä sieltä kulloinkin tupsahtaa.

Luontokatsaus

Näin yhtenä päivänä täällä mäellä Japanin myrkyllisimmän käärmeen, mamushin. Mamushi oli vasta vaavi, mutta mielelläni jättäisin tämän ainoaksi kohtaamiseksemme. Tämän tiedon valossa hieman kuumottelee mennä piakkoin jälleen kyläyhteisön aamukuuden kökkään pöpelikköä siistimään, jossa siellä on näitä kärmehiä enemmänkin.

Jännittävistä luontokohtaamisista on tullut osa arkea muutettuamme tänne vuorelle, vaikka junarata kulkee ihan vieressä. Anoppilani sijaitsee itse asiassa paljon syrjemmässä kuin missä itse asutaan, mutta anoppilan kylä oli ennen kosteikkoa, joka on sittemmin otettu riisinviljelyskäyttöön, ja ekosysteemi on siksi köyhtynyt.

Harras toiveeni onkin, että tämän vuoren muuttomaton osa pysyisi muuttumattoma myös vastaisuudessa, vaikka se tietäisikin mamushi-ylläriä kauppamatkalla! Kesällä uguisun eli idänsilkkikerttusen poikaset kävivät pihassa harjoittelemassa laulamista. Se oli hoopon kuuloista, koska uguisu on Japanin rakastetuimpia laulajia mutta ei mikään synnynnäinen kultakurkku. 😀 Yhtenä aamuna husband tuli herättämään, koska terassilla oli kuulemma jotain näkemisen arvoista. Sielläpä oli lankuksi naamioitunut kummitussirkka!

Nanafushi eli kummitussirkka!

Kotitalouskatsaus

Sota jatkuu Ukrainassa. Jeni rypee pohjamudissa. Kuluttajahintojen nousu huolestuttaa tälläkin puolen maapalloa.

Joku epäilyttävän oloinen firma otti jo sähkön hinnannoususta ilon irti ja kävi kotiovella kaupustelemassa aurinkopaneeleja. Epäilyttävä ihan jo siksikin, että näin lähelle merta ei säädösten mukaan suositella aurinkopaneeleja laitettavan, mikä tuli talon rakennusvaiheessa varsin selväksi. Mikäli näitä paneeleja ilmastollisista riskeistä huolimatta halajaisin, en kääntyisi silloinkaan ensimmäisenä sellaisen firman puoleen, joka käy illansuussa ikäihmisten ovilla pimpottelemassa. Naapurini ovat kyllä lukenutta väkeä ja vielä terävässä kunnossa, joten ehkä he eivät ole helpoimpia höynäytettäviä.

En mitään kotitalouteni tiliotetta blogissani aio jakaa, mutta hassua kyllä laskut ovat pienentyneet muutettuamme Royal Villagen kopperosta omakotitaloon! Japanin vaatimukset talojen energiatehokkuuden suhteen ovat todella heikot, ja Royal Villagessa oltiinkin menty sieltä missä aita on matalin niin että kämppä vuoti ovista ja ikkunoista. Lisäksi piikkinä lihassa oli tuhottoman kallis nestekaasu, koska kämppä oli kaupunkikaasuverkon ulottumattomissa.

Omakotitalossa meillä ei ole kaasua ollenkaan, ja kukkaro kiittää. Lämmitys ja viilennys tapahtuu ilmalämpöpumpuilla, mutta toisin kuin Royal Villagessa ilma pysyy jopa sisällä, koska tupa on rakennettu energiatehokkaaksi.

Ruuan hinnassa ollaan vielä kaukana Suomen tasosta. Hieman alkoi heinäkuussa heikottaa Citymarketin hyllyillä! Toki meilläkään ei ole tarjolla illallispöydässä mitään kukkoa viinissä, mutta kahden hengen taloudessa ruokabudjetti on kohtuullinen kunhan pysyttelee japanilaiselle kotikeittiölle tyypillisissä antimissa.

Japanin kasvukausi on pitkä, joten menyyn koostaminen satokausien mukaan on helppoa ja edullista. Monipuolisen, leudon ilmaston ansiosta kauden tuotteissa pitäytyminen ei tarkoita, että talvet menisivät lanttua jäytäessä. Näin kesän jäljiltä olen lopen kyllästynyt okraan kaikissa muodoissaan, mutta ensi vuonna se on taas merkki siitä, että vuoden kuumin aika on alkanut.

Toisinaan olisi toki kivaa vaihtelua siirtyä mirinien ja soijakastikkeiden ja levien maailmasta uunifetapastojen äärelle. Ruoka on kuitenkin muutakin kuin ravintoa, ja paikallisten arki- ja juhlareseptien opettelu on ollut eräänlainen kotiutumisprosessi.

Vaikka hintojen nousu ei olekaan ollut yhtä rajua kuin Suomessa, tekee monella taloudellisesti tiukkaa. Eriarvoisuus on Japanissa kasvanut, ja entistä useampi lapsi elää köyhyydessä. Joissakin perheissä ei ole varaa edes lapsen kouluruokailuun, jonka täällä maksavat huoltajat.

Erityisen tukalassa asemassa ovat yksinhuoltajaperheet, joista puolet elää köyhyysrajan alapuolella. Koronan aikana naisten itsemurhat lisääntyivät hälyttävästi, ja monessa tällaisessa tapauksessa yksinhuoltajaäiti surmasi ensin lapsensa ja sitten itsensä.

Tuntuu kummalliselta, että kaiken maailman synnytystalkoita peräänkuulutetaan, mutta täällä jo olemassa olevien, köyhyydessä kasvavien lasten tukeminen jää monesti hyväntekijöiden harteille. Katsoin juuri televisio-ohjelman entisestä rekkakuskista, joka pyörittää vapaaehtoisvoimin toimintaa, joka tarjoaa köyhissä tai muuten vain epävakaisissa oloissa eläville lapsille ruokaa kuutena päivänä viikossa. Ihailtavaa omistautumista, mutta sen verran suomalaisesti (?) on näkökulmani värittynyt, että jossain on oltava vika, jos koululaisten päivän ainoa ateria on rekkakuskin vaivannäöstä kiinni.

4 replies on “Säästä ja säästämisestä

  1. Ai että on hyvännäköistä ruokaa! Juuri tuo satojen vaihtelu vuodenaikojen mukaan tuo paljon persoonaa ruokiin, on ihanaa katsella ja lukea miten erilaisia satoantimia on käytetty. Myös tuo luonnon monimuotoisuus on usein rikkaus jota ei aina älyä arvostaa; kyllä on huomannut itsekin aikuisena usein kaipaavansa lapsuuden luonnossa vietettyihin hetkiin. Itsekin ajattelen aina että Japanissa kiinnostaisi eniten päästä nimenomaan kaupunkien ulkopuolelle, mutta toisaalta jo Suomen hirvikärpäset pitävät minut metsästä loitolla, että todennäköisesti Japanin omat öttitäiset iskisivät minut mattoon 6-0 😀 Vaikka periaatteessahan luonnon kaikkia puolia pitäisi arvostaa.

    Tykkää

    1. Suosittelen aina maakuntamatkailua! 😀 Tai varmaan ne suurkaupungitkin ovat monelle elämys, mutta itse pysyttelen mieluummin täällä maakunnassa, jossa saa pienemmällä rahalla enemmän asumismukavuutta. Miinuksena meillä on kyllä tolkuton määrä hyttysiä ja tämä kuumottava herhiläisongelma (joka tosin on rauhoittunut sen jälkeen kun tuholaistorjuja kävi poistamassa pesän naapurin keittiöstä). 😀

      Tykkää

  2. Oi kuinka hyvältä kaikki ruokasi näyttää! Täälläkin satokausi kalenterin mukaan mennään ,mutta välillä lipsun kyllä pahasti. Ruoan laittokin on sellaista,että joskus ei vaan yhtään innosta .
    Samankaltaisia aatteita avustamisesta ,säästämisestä yms.
    Nuorin tytär kiittää kaskas päivityksistä;) Hän on Yotsuba koiwai mangojen suuri ystävä ja niissä kaskaat ja muutenkin japanilainen vuodenkierto hyvin esillä.

    Tykkää

    1. Mullaki on aika vaihteleva innostus ruuanlaittoon. 😀 Joskus teen kerralla monta lajia jääkaappiin, toisinaan pakasteaterian lämmittäminen on suuri urotyö. Tuskin vaivautuisin kummoistakaan menua miettimään, jos asuisin yksin. Terveisiä taustajoukoille!

      Tykkää

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s