Kuluvat kuukaudet

Oho! Suosikkikohubloggaajakaunotar ei kirjautunut blogiinsa kuukausiin, katso rohkeat kuvat!

Kylmä tuli varkain. Tukahduttavat saunahelteet ovat vaihtuneet takkiin sisätiloissa. 😦 Kesän aikana ehti taas unohtaa, kuinka vaikea mihinkään on keskittyä kun on jatkuvasti kylmä. Suihkuunkaan ei halua mennä, koska sieltä poistuminen on kuin avantoon putoaisi.

Onneksi talossamme on jo katto ja seinät ja muutto häämöttää vuoden lopussa. Sen verran tämä viimeinenkin rutistus Royal Villagessa koettelee. Varmaan itkisin, jos nyt tulisikin ilmoitus, että talo onkin muuttovalmis vasta maaliskuussa. 😀

Pelkoa muuton siirtymisestä tuskin kuitenkaan on, sillä rakennusvaihe on edistynyt sutjakasti. Syyskuun alussa käydessäni kitkemässä rikkaruohoja paikalla pönötti vasta kivijalka, mutta siitä parin viikon päästä koin jo kauhun hetkiä kivutessani rakennustikkaita yläkertaan.

Pihan ikoninen mänty sai osuman kaivinkoneesta ja katkesi palan matkaa latvasta, mutta pienellä karsimisella siitäkin selvittiin. Mäntyjä harvemmin enää näkee nykyaikaisilla japanilaisilla pihoilla, sillä niiden saksiminen on pikkutarkkaa käsityötä, mutta jonkunhan perinteitä on pidettävä yllä tai ne katoavat. Siispä olemme sitoutuneet mäntyvanhuksen hoivaajiksi kun se kerran tällä tavalla elomme polulle osui!

Naapurustomme nimi on Kanimatsu (rapumänty) ja kaupungin Matsushima (mäntysaaret), joten pihamäntyhän on tässä kuviossa melkein pakollinen.

Raksan lisäksi kesä meni lähinnä erinäisissä poikkeustiloissa. Elokuussa tartuntatilanne äityi pahimmaksi koskaan ja olimme hetken jopa maailman kärkeä epidemian leviämisessä. Kävin itsekin rokotusten välissä tempaisemassa elämäni ensimmäisen pcr-testin, kun kesäflunssan köhä ei ottanut laantuakseen.

Posiitivista oli, että pääsin välittömästi viereiselle terveysklinikalle syljeskelemään purkkiin mahdollisia viruksiani, vaikka minulla ei ollut todistettua koronakontaktia tai rajuja oireita, kun vielä jokin aika sitten testiin piti hakeutua viranomaistahon kautta.

Hieman tunsin itseni kyllä rikolliseksi, sillä jouduin menemään klinikalle takaovesta ja viettämään koko visiitin yksin muovilla vuoratussa kopperossa, jonne sairaanhoitaja ja lääkäri välillä saapuivat suojatamineissaan. 😀 Kapiaan putkiloon syljeskely oli sekin yllättävä taitolaji. Epätoivokin puski välillä pintaan, kun kerran räkäisin kovalla työllä tuottamani sadon vahingossa omalle kädelleni. Negatiivista oli testitulokseni, hurraa!

Sittemmin rokotustahti on kiihtynyt ja epidemia vaihteeksi hiipunut. 67% väestöstä on rokotettu kahdesti ja itsekin kuulun tähän kerhoon. Sain rokotteesta 39 asteen kuumeen ja menkkaräjähdyksen ja ihottuman ja käsikin meni hetkeksi käyttökelvottomaksi, mutta sanoisin silti, että kokemus oli kaikin puolin miellyttävämpi kuin esimerkiksi 12-vuotiaana läpikäymäni raajan pidennysprosessi. 😀

Lokakuu on ollut ensimmäinen kuukausi koko vuonna, kun missään päin maata ei ole poikkeustilaa. Japani ei kuitenkaan edelleenkään tunnusta edes omia rokotetodistuksiaan, joten Suomeen matkustaminen ei ole vieläkään mahdollista, koska kalliiden pcr-todistusten lisäksi takaisin tullessa odottaa kahden viikon tiukka karanteeni ja kielto käyttää mitään julkista liikennettä poistuessa lentokentältä.

Kahdesti rokotettu voi lyhentää karanteeninsa kymmeneen päivään, mutta silloin kymmenentenä päivänä on mentävä tekemään omakustanteinen pcr-testi valtion osoittamalla klinikalla, jonne on selviydyttävä yksityisellä kulkuneuvolla, eli tämä lievennys protokollassa on lähinnä silmänlumetta. Ilman viisumia tai kansalaisuutta maahan ei pääse ollenkaan.

Rajojen sulkemisesta huolimatta delta pääsi leviämään rokottamattoman väestön keskuudessa reippahasti, joten kysyä voi, ketä nämä kahden viikon karanteenit ja maahantulokiellot tässä vaiheessa enää palvelevat.

Japani harvemmin on muutoksen aallonharjalla vaan katselee muiden touhua aikansa ennen kuin soutelee perästä, mutta naapurimaa Koreakin ehti jo poistaa karanteenipakon rokotetuilta asukkailtaan, joten toivoa sopii, että täälläkin sulkeutuneisuuden aikakausi päättyisi viimeistään ensi vuonna. Olen ollut Suomessa viimeksi yli kaksi vuotta sitten, ja se on pitkä aika se! Tässä välissä olen kokenut maailmanlaajuisen terveyskriisin ja rakennuttanut talon, huh!