Marraskuun marinat

Hellurei, gobusata shiteorimasu. Se on marraskuu. Sirkkojen siritys on vaihtunut joutseniin, jotka kiekuvat kynityllä riisipellolla. Neidonhiuspuut helottanevat keltaisina, mutta en pääse asiaa täältä loppuvuoden kevytkaranteenistani paikallisjunalla tarkistamaan.

Kaupasta sentään saa neidonhiuspuun siemeniä (ginnan). Opin viime vuonna paahtamaan niitä paperipussissa. Ei ehkä snacksi, jota kaipailisin, mikäli olisin koko elämäni Suomessa viettänyt, mutta täällä on vuosien varrella tarttunut kaikenlaisia ruokailutottumuksia, niin että välillä kolottaa levähyytelö- tai paputahnahammasta.

Ei ole tapahtunut mitään raportoimisen arvoista kuulkaas! Pulu muutti kukkaruukkuuni. Annoin hälle nimeksi Mamoru. Korona on yhä keskuudessamme yhtä loputtomana kuin ostos-tv:n saunabelt-mainos. Uusia tartuntoja rekisteröidään noin 2500 päivässä. Meilläkin oli lyhyt jonka rakensi Jussi -tilanne, kun koronan sai kuntavaltuutettu, joka oli tavannut lohenpyytäjän, joka oli tavannut pomon, joka oli tavannut husbandin.

Kuukausi takaperin koitimme käydä pienellä ruskaretkellä Zaoun tulivuoren liepeillä, mutta ei tullut varsinaista unelmareissua siitä. Zaou Echo Line oli jo poikki lumentulon vuoksi (kyseessä ei siis ole mikään talvi yllätti autoilijat -tilanne, kun sitä lunta tupruuttaa täällä vuorilla metrikaupalla ja lumivyöryt ovat yleisiä), joten emme päässeet Zaoumachin kylää pidemmälle.

Luulin olevani kaukaa viisas, kun otin kotona matkapahoinvointilääkettä suoriutuakseni Zaoun mutkaisista teistä, mutta kyseinen valmiste ei ilmeisesti sopinut minulle vaan aiheutti tokkuran kuin olisin isommankin lääkecocktailin nauttinut, niin että minulla oli ongelmia pysyä hereillä.

Zaoumachiin saapuessamme taivaalta tuli vettä kuin kotimaan marraskuussa eikä ruskasta ollut vielä tietoakaan. Ihmisiä oli liikkeellä aivan liikaa emmekä mahtuneet yhteenkään ravintolaan. Husband puristi rattia nälkäraivossa, itse harhailin horkassani jossain tajunnan tuolla puolen. Lopulta päädyimme lounastamaan einestä 7elevenin parkkipaikalla sateen lyödessä ikkunaan.

Tuntemattomia ovat kuitenkin vuoriston säät! Parkkipaikalla angstaillessamme pilviverho yhtäkkiä repesi ja valo suorastaan häikäisi. Zaoun luminen huippukin pilkahteli. Hurraa! Tästä reissusta opimme, että toiste emme mene suosittuun syyskohteeseen mieltämme pahoittamaan silloin kun koko kansalla on vapaapäivä tai ainakin varaamme omat eväät.

Semmoosta! Pihalla on kolme astetta ja sisätiloissa muutama enemmän. Opiskelen thain kieltä lämpimikseni, siellä ei varmaankaan tarvitse pitkiä kalsareita. Eipä kyllä täälläkään etelämpänä, Kyuushuun saarella on vielä päivisin suomalainen kolea juhannussää. Suomen kieleni kangertelee hitusen. Saa nähdä, minkälaisia mahdollisia kulttuurishokkeja on luvassa, kun seuraavan kerran Suomen kamaralle joskus pääsen. Sitä ja kevättä odotellessa!