Ulkona on harmaata ja japanilaiseen ilmastoon nähden koleaa. Itä-Japanin yllä pyörii taas mikä lie paine, jonka vuoksi Miyagissa on kymmenen astetta viileämpää kuin muualla. Tilastojen valossa kesän pitäisi alkaa viikon päästä. Tämä on ollut muistikuvissani kolkoin sadekausi sitten vuoden 2017, jolloin sadekauden päättymisen julistusta (tsuyuake) ei saatu Miyagissa ollenkaan.

Kesästä sitä vastoin povataan normaaliakin helteisempää, mikä ei sekään ole ilon asia, sillä täällä normaalikin on tuskastuttavan kuuma ja korkeat lämpötilat tietävät voimistuvia taifuuneja. Viime kesän 40 asteen loimotukset ja niitä seurannut taifuunirumba ovat yhä hyvässä muistissa, vaikka viime kesästä tuntuukin kuluneen vuosia.

photo_2020-07-08_22-25-52 (2)

photo_2020-07-16_16-55-29

photo_2020-07-16_16-50-08

photo_2020-07-16_16-55-33

Mikään elämäni kesä tästä tuskin on kehkeytymässä, päättyi sadekausi sitten viikon tai kahden päästä. Koronaennätykset paukkuvat Tokiossa ja ilmassa on kaikenlaista turhautumista ja mielipidettä. Hashtag Abe yamero (Abe eroa) trendaa harva se päivä. Eilen koko maassa todettiin 623 tartuntaa, joista lähes puolet Tokiossa. Sendaissakin on vaihteeksi tartuntarypäs.

Erityisesti viime aikoina puolesta ja vastaan on kuohuttanut kotimaanmatkailun elvyttämiseen suunnattu kampanja, jonka aikana valtio maksaa osan matka- ja majoituskuluista. Muun muassa Touhokussa paikallishallinto on vastustanut kampanjaa voimakkaasti, ja erinäisten vääntöjen jälkeen Tokio jätettiinkin lopulta kampanjan ulkopuolelle. Itse en aio hyödyntää kampanjaa vaan pysyn kotona ja toivon, että tilanne järjestyy mahdollisimman pian.

Rajojen ulkopuolelle en edelleenkään voi lähteä. Hallitus harkitsee ilmeisesti liikkumisrajoitusten höllentämistä bisnesviisumeille, mutta me japanilaisten perheenjäsenet jäisimme näillä näkymin väliinputoajiksi, vaikka perheviisumi noin muutoin onkin viisumeista joustavin.

Suomen poistaessa maahantulorajoituksiaan pääsemmekin siitä jännittävään tilanteeseen, että husband voisi halutessaan käydä Lapuan yöshellillä puukkotappelemassa, mutta minen voi föliyhyn lähtiä. Edelleen kuitenkin elän siinä uskossa, että tämäkään limbo ei voi jatkua vuosikausia, sillä väestörakenteen ja heikentyneen ostovoiman kanssa kamppaileva Japani tarvitsee muuta maailmaa enemmän kuin muu maailma tarvitsee Japania.

photo_2020-07-16_16-50-00photo_2020-07-16_16-50-10

photo_2020-07-17_16-13-31photo_2020-07-16_16-50-09

Sadekausi siis jatkuu. Pumppaan käsidesiä pullosta, vieressä myyjä desinfioi ostoskoreja. Ostan välipalaksi nori-levällä maustettuja perunoita ja mietin, mitä tekisin sitten kun taas voin. Parempia aikoja odotellessa opettelen kiinan ja thain alkeita ja googlaan, mitä sertifikaatteja voisin vielä suorittaa.

Viimeiset kuukaudet lähinnä omien aatostensa kanssa hengaillessa on ainakin kirkastunut, että kai tarkoitus on lopulta elää oman näköistään elämää! Näin niin kuin lain ja yleisen huomaavaisuuden puitteissa kuitenkin, toim. huom. Japanilainen en ole ja suomalaiseen yhteiskuntaan tarvitsen matkavakuutuksen, joten japanilainen salaryman ja suomalainen kesämökin omistaja ovat kumpainenkin yhtä huonoja vertailukohtia valitsemallani tiellä. Jospa tästä lähin vertailisinkin erinäisiä vaiheitani erinäisiin edellisiin vaiheisiini!

Jääkaapissa on kattilallinen linssikeittoa, mutta mieleni mitä tahansa muuta kuin sitä linssikeittoa. Sonna toki mo aru, sellaisiakin aikoja on, husband sanoo aina. Otan koukusta kangasmaskin käydäkseni lähimmässä konbinissa. Maskien sekaan olen ripustanut amuletin ja toivonut: hayaku shuusoku shimasu youni, että korona katoasi pian.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s