Japani tulvii

Tiistaina evakuointirepun sisältö on levitetty igusa-matolle. Husband ottaa kulauksen pullovettä, jonka päiväys on umpeutunut. Vien roskat: ilma on kuin paksu märkä viitta, aamukymmeneltä oli lähes sadan prosentin kosteuden takia 35 astetta. Kyuushuu tulvii kuin tsunamin jäljiltä, rankkasateet leviävät sieltä muiden saarten yli.

Jos lähtö joskus tulee, mennään mieluummin vanhusten palvelutalolle kuin Rikuzen-Sannoun koululle, koska koulu on lähempänä jokea. Pitäisikö meidän lähteä suojaan, jos Kyuushuun sateet tulisivat tänne sellaisenaan, kysyn husbandilta. Tuskin – viime lokakuun taifuunissa sama sademäärä tuli tunneissa ja riisit huuhtoutuivat kotikadulle, mutta vesi jäi marketin parkkipaikalle. Mutta että koskaan ei tulisi sellaista tilannetta – sitä ei voi täällä kukaan luvata.

Tänään on keskiviikko. Kyuushuulle saapuu uusia sateita, Miyagissa jatkuu ikuiselta tuntuva tihku. Pidän parvekkeen liukuikkunoita auki, koska igusa-maton tuoksu tuntuu silloin voimistuvan. Sudenkorento on jähmettynyt pensaaseen pitämään sadetta: noshimetonbo, Japanin yleisin sudenkorentolaji. Selaan kodinostajan opasta. Haluan, että seuraavaan eteiseen mahtuisi tuoli, sillä minun on vaivaisena vaikea laittaa kenkää jalkaan. Mutta ennen kaikkea haluan, että seuraava eteinen olisi mahdollisimman kaukana kaikesta mikä voi tulvia, hyökyä tai sortua.

Japani ei kuulu ilmastonmuutoksen voittajiin. Luonnonmullistusten koko skaala tulivuorenpurkauksista lumivyöryihin on aina ollut läsnä jokapäiväisessä elämässä, mutta nämä Kyuushuun sadekauden tulvat ovat pahentuneet ja kroonistuneet viime vuosina. Saarivaltiona Japani on merten ja virtausten armoilla ja meriveden lämpötilan nousulla on täällä katastrofaaliset seuraukset. Syksyn taifuuni-kauden mahti ulottuu nykyisin koko Honshuun saarelle. Läheisen maantien kaide on edelleen vääntynyt viime vuoden taifuunin jäljiltä, jollaista Miyagissa ei oltu koskaan ennen koettu. Luonnonmullistusten yleistyessä kotivakuutusten hinnat nousevat.

Koska joka päivä sataa eikä koronatilanne innosta julkisen liikenteen käyttöön, en ole ottanut yhtäkään kuvaa tai muutenkaan käynyt missään. Sen sijaan olen urakoinut kiinalaista eeppistä pukusarjaa, joka löytyy Suomen Netflixistä nimellä The Untamed!

Alku oli hieman kankeaa, mutta nyt olen kiinalaisissa pauloissa! On paatosta ja kyyneltä ja huojuvia bambuja ja erinomaisia kulmakarvoja. Jokin itäisessä Aasiassa jaksaa vaikeuksista huolimatta kiehtoa. Erikoisefektit ovat sarjassa välillä hieman markka-aikaisia, mutta budjettia tärkeämpää on aito yritys! Kiinalaisviranomaisten lgbtq-sisältöihin kohdistuva tiukka sensuuri asettaa sekin rajoitteet sille, miten asiat voidaan televisiossa esittää, mutta aasialaista kulttuuria tunteva osaa hakea vastaukset rivien välistä. Kun toisen maailmansodan aikaan kirjailijoilta toivottiin väkevää propagandatekstiä uljaista miehistä kansakunnan hurmoksen pönkittämiseksi ja kaikki hitusenkin sodanvastainen kirjoittelu jäi sensuurin hampaisiin, kynäili Tanizaki Jun’ichi vastalauseena tiiliskiven paksuisen romaanin Sasameyuki (suom. Makiokan sisarukset) siskosten elämästä, jossa isänmaan tykkien sijaan ihaillaan varisevia kukkia.

Pukudraaman mahtipontiset teematunnelmat:

Märkien bambujen ja vuorihyöryjen katselemiseen sopivat tunnelmat:

Sadekautta on jäljellä pari viikkoa, pandemiaa enemmän. Kaadan vettä kuppinuudeliin, avaan kiinalaisperäisten sanontojen kirjan. Maailmassa riittää opeteltavaa.