Tihkusade jatkuu päivästä toiseen. Riisipelto vihertyy silmissä, hortensiat kurkottavat aitojen yli. Pienet hyönteiset parveilevat kuin joku olisi nakannut ilmaan kilon riisiä. Pesen samat pyykit kahteen kertaan, kun mikään ei kuivu ja kaikkeen jää homekoulun liikuntasalia muistuttava aromi – japaniksi tämä puolikostean pyykin haju on muuten namagawakishuu, siinäpä tärppi seuraavaan pubivisaan mikäli niitä tässä maailmanajassa järjestetään!

Juhannus oli ja meni. Käytin Wanhan Markin juhannuruusun tuoksuista saippuaa suoraan lakeurelta ja katsoin kaksi 90-luvun tangovideota. Sitten tein japaniksi kauppalistan ja katsoin thainkielisiä hupailuja. Juhannustarjoilut jäivät vaatimattomiksi, sillä juhannusmakkaran sijaan husbandin viikonloppu vierähti merimakkaroiden äärellä. Merimakkaroiden kasvatus on Miyagin uusin pyrkimys päästä kiinalaispohattojen mahoihin ja rahoihin ja husband on valikoitunut näiden löllyköiden kaitsijaksi.

Merimakkara on muuten japaniksi namako, ja eräänä iltana oli itkunaurussa pidättelemistä, kun husband viittaasi niihin termillä namakodomo (kodomo = lapsi) ja itseensä namamama. Tähän saakka merimakkaroiden taival on ollut kivinen: ensin ei tullut merimakkara-babbyja ja sitten tuli katkarapu, joka söi ne. Kun kysyin, millainen on tunnelma mikäli sama meno jatkuu, oli husbandin vastaus shinimakkara (shinimasu = kuolla).

photo_2020-06-25_16-32-48photo_2020-06-25_16-32-53photo_2020-06-25_16-32-54

photo_2020-06-25_16-32-54 (2)

Kävin muuten ensimmäistä kertaa ravintolassa miesmuistiin! Kello oli tosin jotain lounasajan ja iltaruuhkan väliltä ja ravintolassa oli typötyhjää. Jonoihin ja kuppiloihin en uskalla edelleenkään mennä. Näen jo sieluni silmin otsikot, joita revittäisiin 32-vuotiaasta suomalaisesta supertartuttajasta.

Tokiossa päivittäiset todennetut tapaukset ovat olleet poikkeustilan päättymisen jälkeen kasvussa, vaikka edelleen puhutaankin tuhansien sijaan muutamista kymmenistä tartunnoista miljoonakaupungissa. Sitä tietoa vasten onkin villiä katsella kuvia suomalaisista kirmailemassa kesälaitumilla tukka hulmuten, kun itse en ole nähnyt naapurini naamaa kuukausiin. 😀 Tv-studioissakin puolet porukasta on mukana videoyhteydellä ja näissä thaihupailuissa tyypit istuvat pöydän ääressä face shieldeissä kuin hitsaajat kevätkokouksessa.

Jotenkin tässä maskikeskustelussa huomasi, että olen ollut Aasiassa pitkän aikaa, sillä minun oli hieman vaikeaa hahmottaa sitä tarmoa, jolla Suomessa paneuduttiin maskien mahdollisten hyötyjen kartoittamiseen ja juupas-eipästelyyn ikään kuin oltaisiin porukalla pysyvää naamatatuointia ottamassa sen sijaan että vain mukisematta lätkäistäisiin laput lärviin ja jäätäisiin odottamaan parempia aikoja.

En itsekään rakasta maskin käyttöä, mutta tuskin saan siitä pysyviä traumoja. Parhaassa tapauksessa olen maskillani voinut vähentää jonkun tartariskiä, huonoimmassa tapauksessa kokenut turhaan tilapäistä epämukavuutta. Yhden valituksen haluan kyllä tehdä maskeista! Nimittäin ne ovat ihan tajuttoman suuria! Olen niin sintti, että lapsosten maskikin (kuvassa alla) on minulle liian tilava. Mikäli mainitsen tästä Japanissa, tulen samalla kehuneeksi itseäni, sillä täällä pieninaamaisuus on haluttu ominaisuus, jota tavoitellaan kaiken maailman teipein ja naamakaulimin. :::::D

photo_2020-06-25_16-26-37
Daily naama.
photo_2020-06-19_16-21-52
Exclusive naama, jota en ole vilautellut sitten helmikuun.

4 replies on “Homeinen juhannus

  1. Voin samaistua tähän ristiriitaseen fiilikseen suomalaisten kirmailuista kesälaitumilla vs täällä brittilässä en oo nähny ketään tuttua sitten maaliskuun. Ollapa Suomessa.
    Täällä on vasta ihan hiljattain otettu käyttöön pakolliset maskit junissa ja muissa julkisissa kulkuvälineissä, ja kolmasosa ihmisistä ei siltikään laita sitä maskia naamalle. Kaupoissa ei enää melkein kukaan käytä maskia, vaikka täällä ei todellakaan oo tilanne parantunut niin paljoa. Tulee kyllä mietittyä usein tässä tätä maskikammoa ja sun blogipostauksia aiheesta 😀

    PS. teiän suomalaisjapanilaiset keskustelut on söpöintä ikinä.

    Tykkää

    1. Hieman kummastuttaa täältä käsin maskien aiheuttamat tunnepurkaukset lännessa, kun kuitenkin ollaan valmiita kauneuden ja bodailun ja yleisen asiallisuuden nimissä sietämään kaikenlaisia epämukavuuksia. 😀 Mulla on aikaisemmin ollut siinä mielessä ristiriitaiset fiilikset maskien käytöstä Japanissa, että täällä on hyvin vahvana kulttuuri maski naamaan ja töihin jos vain henki pihisee sen sijaan että otettaisiin sairaslomaa, mutta nyt kun tämä virus leviää oireettomilta kantajilta niin musta on ihan kohtuullista olettaa, että kaikki pyrkivät omalta osaltaan riskejä vähentämään.

      Tykkää

  2. Onko siellä teidän hoodeilla ollut nyt maanvyörymiä tai pahoja tulvia (tämänkin voisi toki tarkistaa netistä, mutta kysytään suoraan pääkallopaikkalaiselta)? 😀

    Tykkää

    1. Koko Kyuushuu tulvii tällä hetkellä ja sieltä saderintama liikkuu tänään meidän saaren yli niin että suurimmassa osassa maata on annettu rankkasadevaroitus, mutta me ollaan täällä Tyynenmeren puolella sen verran syrjässä meiningeistä, että meillä ei pitäisi olla mitään mittavia vahinkoja ainakaan tällä kertaa luvassa. Kyuushuulla tuli kuukauden sateet vuorokaudessa ja jälki on sen mukaista, mutta meidän hoodeilla on pysytty normaalin sadekauden mittakaavassa. Toivottavasti tilanne ei tästä huonone, kun meillä korjataan vielä viime syksyn taifuunin vahinkoja tsunamista puhumattakaan. 😀

      Tykkää

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s