Miyagiin iski takatalvi. Muualla Japanissa paistatellaan helteissä, täällä värjötellään hädin tuskin kymmenessä asteessa. Kattojen yllä pönöttää päivästä toiseen tasapaksu harmaa massa niin kuin kiinalainen saastepilvi. Haluaisinkin ehdottaa lakia, että ulkona saisi olla joko kylmä tai harmaata mutta ei molempia yhtä aikaa. Kohtuus kaikessa!
Poikkeustila on päättynyt suurimmassa osassa maata, ainoastaan Hokkaidolla ja Tokiossa sitä jatketaan vielä. Finnair on aikeissa avata reittinsä Naritasta heinäkuussa. Itse olen kuitenkin jumissa Japanissa niin kauan kuin hallitus toisin määrää, sillä tällä hetkellä maan rajojen ulkopuolella käynti sallitaan vain kansalaisille. Muut käännytetään oleskelulupaan katsomatta.
Loputtomiin eivät rajat kuitenkaan voi täälläkään kiinni pysyä ainakaan talouden näkökulmasta. Miyagin kalastusteollisuus on ajautunut jo vaikeuksiin, sillä monet laivat käyttävät thaimaalaista, laosilaista ja vietnamilaista miehistöä, joka ei tällä hetkellä pääse maahan. Merikorvat ja hoyat päätyvät tarjoustiskeille, kun yhteys Korean ja Kiinan luksusmarkkinoihin on poikki.
Vaikka poikkeustila Miyagissa onkin virallisesti ohi, olen ollut valppauden tilassa niin monta kuukautta, että kynnys lähteä tuonne metropolin turuille ja toreille maski naamassa viipottamaan on noussut korkeaksi. Kampaukseni on sama kuin Röllillä, mutta kun kirjauduin Hotpepperiin kurkkimaan vapaita aikoja, soimasi omatunto kuin olisin ollut mummon mukiloimista suunnittelemassa. Muutenkin tuntuu hieman ennenaikaiselta iloita päättyneestä poikkeustilasta niin kauan kuin jatko-osan tai kokonaisen korona-franchisen mahdollisuus kummittelee nurkan takana.
Takana on sikäli poikkeuksellinen poikkeustila, että Japanissa ei missään vaiheessa ole ollut käytössä samanlaisia pakkokeinoja kuin muualla maailmassa, vaikka meno ei sentään ole ollut ruotsalaisen rempseä. Maskit pysyvät kuitenkin naamassa tiukasti ilman sakon uhkaakin, sillä japanilaiset olivat maailman ahkerimpia maskin käyttäjiä jo ennen tätä hulabaloota.
Nähtäväksi jää, millaiseksi todellisuus tästä muotoutuu. Ihmiset ovat Japanissa tottuneet aistimaan toistensa viboja: niin kauan kun naapuri tuntuu pysyvän ruodussa, on siinä pysyttävä itsekin, mutta kun joku lähtee sooloilemaan, rohkaistuu siinä helposti itsekin. Tokio on juuri laatinut tuleville kuukausille ohjeistuksen, joka omaksuttaneen muissakin prefektuureissa.
Yleisesti ottaen ryhmäpaine näyttää purreen, vaikka joitakin kommelluksiakin on poikkeustilamatkalle mahtunut. Pachinko-pelihalleista osa ei ollut halukas sulkemaan oviaan. Lopulta viranomaiset päätyivät julkaisemaan yhteistyökyvyttömien pachikojen nimet, sillä julkinen häpäisy on täällä oiva pelote. Tällä kertaa julkisella jalkapuulla oli kuitenkin ei-toivottuja seurauksia, kun viranomiset tulivatkin näin mainostaneeksi pajatsokansalle, missä pelikoneet pyörivät yhä.
Pachinkojen vastaanhangoittelu sinällään ei ole suuri yllätys, koko bisnes kun toimii oikeastaan porsaanreiän avulla: uhkapelaaminen on Japanissa laitonta, mutta pachinkoissa lakia kierretään niin, että pelikoneista ei voi voittaa rahaa vaan pachinko-kuulia. Nämä kuulat voi sitten vaihtaa palkintoon, jonka voi myydä eteenpäin tuotepalkintoja ostavassa kaupassa, jonka toiminta on erotettu pelihallista. Tällöin kyse on uhkapelaamisen sijaan markkinoiden narunvetoon rinnastettavasta hupailusta ja käytetyn tavaran kauppaamisesta.
Vaikeaa on riennoista pidättäytyminen ollut myös joillekin yksilöille.
Viime viikkoina koronan lisäksi politiikassa on puhuttanut hallituksen aikomus nostaa syyttäjänlaitoksen virkakoneiston eläkeikää harkinnan mukaan. Lakimuutosta on arvosteltu kiivaasti siitä, että se voi antaa kulloisellekin hallitukselle mahdollisuuden pelata syyttäjänlaitoksella pidentämällä itselleen suopeimpien henkilöiden virka-aikaa. Erityisesti kulmakarvoja on kohotellut muutoksen ajoitus, sillä se osuu saumaan, jolloin pääministerin kanssa läheisissä väleissä oleva laitoksen johtaja on jäämässä eläkkeelle.
Vaan sittenpä kävi niin, että nykyinen johtaja ei pääse eläkkeelle ollenkaan, sillä hän jätti juuri eroanomuksensa jäätyään kiinni laittomista uhkapeli-illoista sillä välin kun kansa eristäytyi kotonaan. Nyt pääministeri sitten puolustelee uusinta nimityssotkuaan medioissa. Siitä ei ole kovinkaan monta tovia, kun hän oli televiossa puolustelemassa ministerivalintaansa ministerin saatua kenkää läheteltyään lahjusmeloneja ympäri maita ja mantuja. Toisaalta tähän väliin mahtuu pandemia ja maailmanmullistus. Se oli ihan toinen maailma silloin.