Dear maailma,

Aasian perukoille kuuluu toukokuuta. Muutamassa riisipellossa uiskentelee jo sorsa. Tempaisin samassa kattilassa siman ja bambunverson. Jälkimmäisen keittäminen oli mötikkäydestä huolimatta odotettua helpompaa, ja nyt mukavuusalueeni tässä maassa on jälleen kasvanut pari piirua.

Husband sen sijaan ei ole mukavuusalueellaan päivittäisissä Dannyn veisuuhetkissäni. Kun pussilakanaa vaihtaessa kajahtaa puolukat hilloon, on husbandin reaktio hai hai. Hyväksynyt olen, että en pääse tämän vuoden puolella sen enempää Suomeen kuin Amarilloon, mutta meillä kaikilla on omat coping mechanismimme. Joku minua viisaampi voisi muuten selittää, miksi on niin, että sisäisestä sanoituskirjastostani löytyvät vain virsikirja, Tapani Kansa, Paula Koivuniemi, Kirka, Danny ja Popeda.

photo_2020-05-08_17-06-54
Bambu meni pataan.
photo_2020-05-08_17-06-52
Bambu tuli padasta.

Toukokuu toi mukanaan ensimmäiset 30 asteen helteet, vaikka Miyagissa tuuli on sittemmin palannut riepottelemaan ja sukkahousut vedetty takaisin jalkaan.

Aloitimme jälleen pienimuotoisen parvekepuutarhoinnin, joka on tosin edennyt hitaasti, koska taimikaupastakin on tullut vaaravyöhyke. Lähdimme kodintavaramarkettiin illansuussa, sillä kokemuksen perusteella vähän ennen pimeän tuloa ruukkujen välissä suhaa enää pari kaltaistamme harhailijaa, mutta marketin pihassa selvisi, että koronan takia noudatetaan lyhennettyjä aukioloja ja ostosten tekoon oli aikaa kymmenen minuuttia. Jotenkin onnistuttiin siinä ajassa juoksemaan hyllystä koko kauppalista, mutta hätäpäissä ostetun paniikkipetunian välttämiseksi jätettiin kukat toiseen kertaan, niin että parvekettamme koristaa nyt lähinnä multaruukkupuutarha. Onpa Japanissa kivipuutarhojakin, ehkä olemmekin vain aikaamme edellä.

photo_2020-05-08_17-06-55

photo_2020-05-08_17-07-02

Samalla tulin hankkineeksi igusa-maton tatamin kaipuuseeni. Kesän tullen levitän sen parvekkeelle hortensiani eteen ja kuuntelen tuulikellon kilkatusta. Poikkeukselliset olot jatkunevat Japanissa vielä pitkään, vaikka Touhokussa ei olekaan vahvistettu yhtäkään tartuntaa yli viikkoon.

Olen ollut ostamatta tänne nykyiseen kopperoomme oikeastaan mitään, koska tämä on alusta saakka ollut väliaikainen maja, josta oli tarkoitus muuttaa pois omaan asumukseen lähikuukausina. Sitten tulivat nämä poikkeusolot juuri kun meillä elon piti asettua uomiinsa.

Vieläkään emme siis pääse pois Royal Villagesta, vaikka se ei mikään maailman suurin murhe olekaan. Odotan kuitenkin innolla sitä aikaa, kun minulla on erikseen työ- ja ruokatila. Tällä hetkellä minulla on tilanpuutteen vuoksi työtuoli ruokapöydässä, koska en selkä- ja jalkavaivaisena pysty kykkimään tuntitolkulla millään Artekin lavittalla. Olen myös pitkään haaveillut yksityisopettavani ihmisiä kielissä kotonani, mutta tänne nykyiseen kotiini husbandin onkivapojen keskelle ei voi kyllä kutsua oppimaan yhtään ketään. Toivoa sopii, että koronan jälkeisessäkin maailmassa ihmiset ovat vielä kiinnostuneita ymmärtämään toisiaan yli kieli- ja kulttuurirajojen, koska muuten minun pitää kehittää aivan uudet haaveet ja suunnitelmat.

photo_2020-05-08_17-06-51photo_2020-05-08_17-07-05

photo_2020-05-08_17-07-13

Otollisempia aikoja odotellessani olen opettanut itseäni! Innostuin thain kielestä niin, että laitoin oppikirjankin tilaukseen. Japanin osaamisesta on muuten se hyöty, että vaikka sillä ei olekaan thain kanssa mitään tekemistä, on hierarkian ja harmonian vaalimisen kulttuurin heijastuminen kieleen tuttu juttu.

Päätinkin siksi valita oppikirjakieleksi englannin sijaan japanin. Ihan jo siitäkin syystä, että kun googlailin jotain thain kieleen liittyvää, tuli vastaani vaihteeksi aivan liian monta artikkelia, jossa angloamerikkalainen foreigner ei ottanut lainkaan huomioon, että meitä foreignereja on maailmassa kaikenlaisilla taustoilla. Täällä Japanissakin välillä unohtuu, että minulle englanti on ihan yhtä opeteltu kieli kuin japani, eikä fellow foreignerin kanssa englanniksi puhuminen ole huojentava tauko vieraasta kielestä vaan lähinnä päin vastoin, koska japanin puhuminen on päivittäisen harjoituksen vuoksi helpompaa.

Toinen japanin tuoma hyöty on maailman sekavin kirjoitusjärjestelmä, joka on sellainen työmaa, että siitä selvittyään ei heikota, vaikka minkä kielen koukeroita katselisi! Jos kirjoitusjärjestelmän voi tiivistää yhteen opetusvideoon, se on helppo! Minulla on japanilaisittainkin hyvä kanjien lukutaito, koska luen paljon kirjoja ja pänttään opuksia, ja silti edelleen tulee vastaan sanoja, joita en osaa lukea. Siihen verrattuna thain kirjaimet ovat lyhyt savotta.

Ei mulla muuta! Shalalaala laalalaala!

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s