Aurinko on lämmittänyt heikosti. Taivaalta tuli muutaman hetken räntää. Dantou no ato wa reika, lauhaa talvea seuraa kylmä kesä, sanotaan.

Yhtenä aamuna heräsin puoli kuudelta maanjäristykseen. Järistys itsessään ei ollut mitenkään erikoinen: shindo neljä, 6,1 magnitudia. Muualla maailmassa se olisi voinut aiheuttaa näkyviäkin tuhoja, Japanissa vastaavia tulee ja menee kuukausittain. Järistys kuitenkin aktivoi hälytysjärjestelmät, niin että ikkunan takana raikasi sireeni ja yöpöydällä kännykkä ennen kuin olin saanut edes puoli silmää auki, ja se mekkala aiheutti melkoisen adrenaliinipiikin heti aamutuimaan.

Maanjäristyksissä pahinta ei ehkä olekaan varsinainen järistysvaihe vaan ne muutamat silmänräpäykset hälytyksen ja tärinän välillä, kun ei ole hajuakaan, minkä kokoinen jytky sieltä on tulossa. Toinen samanmoinen epätietoisuuden hetki on heti huojumisen lakattua, kun päivittää kiivaasti maanjäristyskarttaa nähdäkseen, kuinka pahasti kävi muualla. Samainen kartta on muuten saatavilla myös englanniksi tässä näin, kannattaa laittaa muistiin mikäli on aikeissa matkailla Japanissa sitten kun tämä koronakamaluus on joskus ohi!

photo_2020-04-23_13-46-09
Söin kashiwamochin eli hammastammen lehteen käärityn riisimassamötkäleen.
photo_2020-04-23_13-50-22
Katsoin kukkaa.

Koronakamaluus jatkuu vehmaana kuin tiukka takatukka. Huonoja uutisia aamusta iltaan. Tätä kirjoittaessani tuli pikauutinen, että etenkin kotirouvain ohjelmista tuttu ruutukasvo Okae Kumiko on kuollut viruksen aiheuttamaan keuhkokuumeeseen 63-vuotiaana. Hän muun muassa juonsi 20 vuotta putkeen samaa aamutelevisiota ja oli muutenkin koko kansan äitihahmo, joten tämäkin kuolema iskee kansan syviin riveihin. Monet kerrat olen istunut anoppini kanssa tatamilla ryystämässä lounassobaa kesän kuumimpana hetkenä Okae-sanin rupatellessa televisiossa.

Uutisoitu on myös, kuinka eräässä virastossa joidenkin työntekijöiden ylityötunnit ovat koronan takia ylittäneet valtion asettaman hengenvaarallisen ylityömäärän rajan, joka on 80 ylityötuntia kuukaudessa. Tämän nähdessäni teki mieli tempaista jostain megafoni ja lähteä kaduille kailottamaan, kuinka tämä ei ole millään tavalla uutta tietoa.

Husbandin edellisessä virastossa rajat paukkuivat mennen ja tullen. Viimeisinä aikoina saattoi kulua montakin päivää, että husband ei käynyt kotona edes kääntymässä. Kun ylhäältä tuli varoitus, että ylityötunteja on liikaa, oli ratkaisu jättää tunnit merkitsemättä, koska apua ei ollut tulossa. Japanissa on pienin julkinen sektori kaikista OECD-maista ja sen kyllä huomaa.

On suoranainen ihme, että emme kumpikaan potkaisseet viimeisen kolmen vuoden aikana tyhjää silkasta stressistä. ::::D Nykyiseen virastoonsa siirryttyään husband kävi vielä pari kertaa sunnuntaisin vanhalla virastollaan tekemässä kesken jääneitä töitä palkatta, kunnes tokaisin, että ethän sä livahtaisi salaa ensimmäiselle työpaikallesikaan hyvää hyvyyttäsi paistamaan jotain kesken jääneitä hampurilaispihvejä. Mou ii kara, jo riittää.

photo_2020-04-23_13-50-23
Husband sai töistä säkillisen mekabu-levää.
photo_2020-04-23_13-50-27
Ruokaa ei voi koskaan olla liikaa. T. minä

Kaikenlaista piti tänä vuonna tapahtua, mutta nyt ei tapahdu oikein mitään – tai tapahtuu kaikenlaista mutta vääränlaista. Pettymyksien listaamisesta ei tullut parempi mieli, joten jätin sen sitten.

Sen sijaan olen kaivanut esiin korean kirjani ja ostanut hyllyyn pari kirjaa japanin kiinalaisperäisistä neljän kirjoitusmerkin idiomeista. Kiinakin on alkanut kielenä ja alueena kiehtoa sen verran, että ehkä aloitan vielä senkin. 😀

Monella tapaa minua ahdistaa tämä nykyinen suoritusyhteiskunta, jossa kisaillaan jo siitäkin, kuka suoriutuu koronakaranteenista parhain arvosanoin: pitäisi vähintäänkin remontoida puoli asuntoa, jumpata timmiksi joka ruumiinosa varpaasta nenänreikään, valaistua, opetella uusi kieli ja dokumentoida tämä kaikki esteettisellä Instagram-asetelmalla vähintään muutamalle sadalle ihmiselle.

En kuitenkaan laske omaa kieliopintojen parissa puuhasteluani tähän, koska siitä puuttuu hyötynäkökulma kokonaan. 😀 Saan esimerkkilauseista samanlaiset kiksit ja jännityksen kuin joku muu neulomisesta tai jääkiekkomaalikoosteesta. En tiedä, mitä teen korean, kiinan tai klassisen japanin taidolla. Kunhan huvikseni opettelen. Kerran yritin katsoa Youtubesta videoita Excel-taulukoinnista puhtaasti koska ajattelin sen olevan hyöhyllistä, mutta tuijotin tylsistyneenä tyhjyyteen jo ensimmäisen viiden minuutin jälkeen. Korean suhteen minulla on ollut vaikeuksia lausumisen ja aktiivisen sanavaraston kanssa, mutta sitten koin valaistumisen: eihän minulla ole pienessä päässäni yhtään niin kirkasta ajatusta, että se ansaitsisi vielä koreaksikin ilmoille päästä! Riittää siis, että ymmärrän, vaikka kuulostaisinkin Teletapilta.

photo_2020-04-23_13-50-21
Kaupassa kevätvihanneksia on.
photo_2020-04-23_13-50-18
Kerroin husbandille pääsiäistipuista ja seuraavana päivänä hän toi niitä minulle.

Uutisissa on synkkää, mutta nauranutkin olen. Monissa artikkeleissa koronan perässä on näkynyt merkki 禍, jonka olen jotenkin automaattisesti lukenut uzu, pyörre. Kai se tarkoittaa, että olemme koronapyörteessä, olen järkeillyt. Täytyi hieraista silmiäni, kun näin jutun, jossa ystävällisesti kerrottiin, että vastoin monien luuloja emme ole koronapyörteessä (渦) emmekä varsinkaan koronakattilassa (鍋, nabe), sillä merkki 禍 ei ole näistä kumpikaan vaan wazawai, vitsaus, joka tässä sanassa pitää lukea ka: korona-ka, ei korona uzu tai korona nabe.

Kun kerroin nolosta lukuvirheestäni husbandille, tieto tuli hänelle yllärinä, sillä myös husband luuli meidän olevan koronapyörteessä ja kiitti onneaan, että ei ollut ehtinyt sanoa sanaa ääneen. Sellaista on japanin kieli. Välillä kenelläkään ei ole harmainta haisua, mitä paperissa lukee. Oma sukunimemme on tällainen murheenkryyni: sen ensimmäinen merkki 上 luetaan sukunimissä yleensä kami, mutta meidän tapauksessamme se luetaankin ka, mitä ei voi tietää yhtään mistään.

Kaiken keskellä minua on myös ilahduttanut, kun ikivihreä poikabändi-idoli teki poikabändinsä Kinki Kidsin takavuosien iskelmähitistä Ai no katamari version nykypäivään. Alkuperäinen laulu poikkeaa muista poikabändiviisuista sillä, että se on kirjoitettu feminiinisellä japanilla ja poikkeaa näin sukupuolinormista. Alun perin siinä lauletaan näin:

shinpaishou sugina anata wa densha ni noseru no wo iyagaru
olet ylihuolehtivainen etkä halua laittaa minua junaan
marude kayowai onnanoko mitai de nandaka ureshii
aivan kuin olisin sinusta hento tyttönen, ajatus ilahduttaa minua

anata to onaji kousui wo machi no naka de kanjiru to ne
kun aistin käyttämäsi hajuveden tuoksun kaupungilla
isshun de taion yomigaeru kara tsuiteikitaku nacchau no
muistan elävästi ruumiisi lämmön ja haluan seurata sitä

oshietai mono misetai mono takusan arisugiru no yo
on niin paljon mitä haluaisin sinulle näyttää ja kertoa
kotoba ya shigusa wa anata dake no tame ni aru kara
sanani ja tekoni ovat vain sinua varten

omoikiri dakiyoserareru to kokoro anata de yokatta to utau no
kun kaappaat minut syliisi, sydämeni laulaa kiitosta sinusta
kurisumasu nante iranai kurai hibi ga ai no katamari
emme tarvitse edes joulua, päivät ovat yhtä rakkautta
ashita no asa mo aishiau yo ne
rakastammehan huomisaamunakin toisiamme

Nykypäivään sovitettuna kappale kuuluu näin:

 

shinpaishou sugina anata wa densha ni noseru no wo iyagaru
olet ylihuolehtivainen etkä halua laittaa minua junaan
marude kayowai onnanoko toka kankei nai yo abunai
hennot tyttöset eivät liity huoleesi mitenkään, on vaarallista

anata to onaji kousui wo machi no naka de kanjiru to ne
kun aistin käyttämäsi hajuveden tuoksun kaupungilla
isshun de taion yomigaettemo ni meetoru ijou akemashou
vaikka kuinka muistaisin elävästi ruumiisi lämmön, pysyttelen vähintään kahden metrin päässä

oshietai mono misetai mono takusan arisugiru no yo
on niin paljon mitä haluaisin sinulle näyttää ja kertoa
tearai ugai wa watashi dake no tame janai kara
käsienpesu ja kurlaus eivät ole vain minua varten

omoikiri dakiyoserareru to chikai anata mo ie de utau no
kun kaappaat minut syliisi, olet liian lähellä, laula sinäkin kotonasi
uirusu nante iranai hibi ga ie no katamari
emme tarvitse virusta, päivät ovat yhtä kotia
ashita no asa mo jishuku suru yo ne
olemmehan huomisaamunakin karanteenissa

Näihin tunnelmiin!

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s