Päivänvalo pitenee, sade huuhtelee sugin siitepölyt parvekkeen kaiteesta. Viime viikolla ukkosti ja salamoi. Mietin, mitä jämiä syötäisiin, niin ettei tarvitsisi tänäänkään käydä kaupassa. Husbandin opiskelukaverin kesähäät siirtyivät aikaan tuonnempaan. Kälyni vaavi on saapunut maailmaan, mutta emme voi käydä heitä tervehtimässä. Kalenterini on tyhjää täynnä.
Siitä on nyt kaksi ja puoli kuukautta, kun koronakriisi saapui risteilijällä Japaniin. Jokainen kuukausi tuntuu kestäneen sata vuotta. Tässä alkaa kyllästyttää niin suomalaista kuin miyagilaistakin.
Jostakin huumori on kuitenkin revittävä, ettei aivan kosahtaisi. Pääministeri Aben edesottamuksille on naurettu monet kerrat vedet silmissä. Hän on harvan unelma johdattamaan kansa halki näiden vaikeiden aikojen: hän ei ole samastuttava mutta ei myöskään karismaattinen.
Erityisen monet naurut ja memet on saatu päätöksestä jakaa joka talouteen kaksi pestävää kangasmaskia. Maskeja tulee kaksi kappaletta oli taloudessa sitten kymmenen vai yksi henkeä. Moni onkin jo kysynyt, miten maskista voi kieltäytyä. Vielä ei ole maskia kolahtanut postilaatikkoon, mutta pääministeri itse verhoutuu siihen jokaisessa ulostulossaan, ja joka kerta husband toteaa dou mitemo chicchee, onhan toi liian pieni vaikka kuinka päin katsoisi.
Pääministerin suuri ylpeydenaihe on hänen harjoittamansa talouspoliikka abenomics, ja kansan keskuudessa tälle maskillekin on jo saatu pilkkanimi: se on abenomask. Eilen husband kehitti hampaita harjatessaan iskulauseen korona kuru na (korona älä tuu), jonka lupasi myydä Abelle samaan hintaan, jonka valtio käyttää abenomaskien postittamiseen.
Tänään pääministeri on herättänyt kyseenalaista huomiota julkaisemalla itsestään videon kotoilemassa koiransa kanssa Hoshino Genin someilmiöksi nousseen karanteenitsemppilaulun Uchi de odorou (tanssitaan sisällä) tahdissa. Hoshino Gen itse on jo kiiruhtanut selventämään, että hänellä ei ole mitään tekemistä pääministerin videon kanssa.
Kun sympaattisuudestaan tunnettu Hoshino Gen tekee laulun, jossa kehotetaan tanssimaan ja laulamaan yksin jotta voitaisiin taas tavata, ja kun ihmiset ottavat vinkistä vaarin ja julkaisevat videoita, joissa duetoivat hänen kanssaan virtuaalisesti, on se positiivinen pirskahdus ahdistavassa uutisvirrassa.
Vähemmän positiivisesti pirskahdellaan, kun mukaan liittyy kahdeksan vuotta putkeen virassa istunut ja liemestä toiseen uiskennellut pääministeri. ::::D Abe on ministeri kolmannessa polvessa ja syntynyt kultalusikka suussa. Hänen isoisänsä Kishi Nobusuke oli aikansa merkittävimpiä valtiomiehiä.
Aben rentoutumishetki somessa ei siis suuresti lohduta niitä lukemattomia ihmisiä, jotka ovat koronakriisin takia menettäneet tai menettämässä toimeentulonsa tai läheisensä – eihän pääministerillä ole tavantallaajan arkeen mitään kosketuspintaa. Aben kehotukset etätyöskentelyyn ovat myös yhtä tyhjän kanssa, koska Japanissa ei ole etätyöskentelyn kulttuuria, ja luulisi pääministerin itsensäkin olevan tästä tietoinen. Etätyöskentelyn mahdollistamiseksi vaadittaisiin kehostusten sijaan käskyjä, joita tuskin on luvassa.
Viime viikolla näin pääskysen. Sakurat ovat varmaan alkaneet varista, kolmeen päivään en ole käynyt katsomassa. Katselen pölypallojen lailla nopeasti liikkuvia sadepilviä likaisesta ikkunasta vielä hetken ennen kuin tulee pimeää. Pensaikon uudet lehdet ovat ruskan punaisia.
Kauhavalta on päädytty maailman toiselle puolelle. Ehkä tässä vielä päästään koronankin toiselle puolen. Siihen saakka epäironiset jaxuhalit!
suomi-japani-siiri 