Huh huh, sanoi huhtikuu kun keskelle pandemiaa pelmahti. Rakas internetsivu, olen lopen kyllästynyt koronapäiväkirjointiin. Shimura Kenin kuolemasta muodostui jonkinlainen vedenjakaja, jonka myötä kansakunta on mennyt valppauden tilaan. Shinunda, husband sanoi. Shinunda – siihen voi kuolla.

Mutta en jaksa nyt puhua siitä.

Kevät on koittanut. Huhtikuusta marraskuuhun Japanissa on kaikenlaisia taikuuksia.

Kirsikankukat ovat nupuillaan Miyagin korkeudella. Avautuessaan ne avautuvat yhdessä yössä, tuprahtavat esiin niin kuin saippua vaahdoksi kunnes huuhtoutuvat samanlaisessa silmänräpäyksessä pois.

Huhtikuu on uusien alkujen kuukausi: koulut aloittavat lukuvuotensa, fuksit muuttavat maalaispitäjistä kaupunkeihin, uudet työntekijät vyöryvät koulun penkiltä toimistoihin Aoyaman jakkupuvuissaan. Kirsikat kukkivat ja varisevat. Tänä vuonna huhtikuusta puuttuu puolet. Koulut pysyvät edelleen kiinni. Uusien työntekijöiden tervetuliaismenot on peruttu tai supistettu. Puistoihin ei sovi mennä, kirsikankukkien alla chuuhai-tölkkiä kilistää.

photo_2020-04-03_16-23-25

photo_2020-04-03_16-23-19

photo_2020-04-03_16-23-27

photo_2020-04-03_16-23-24

Televisiossa huomioni kiinnitti kieleen vaivihkaa ilmestynyt uusi sana: jishukuzukare (自粛疲れ). Tsukare tarkoittaa väsymystä. Jishuku tarkoittaa itsekuria ja varovaista käytöstä. Kun julkkis tai muu silmäätekevä joutuu Japanissa skandaalin silmään, täytyy hänen poistua valokeilasta ja viettää hiljainen jishuku-ajanjakso, jonka jälkeen voi nöyrästi jälleen ujuttautua kansan suosioon. Koronan myötä jishukusta on tullut osa arkea: en mene junalla joenvarteen, koska minulla on käynnissä jishuku. Viranomainen ei sano älä mene ravintolaan; viranomainen sanoo harjoita jishukua. Kun jishukuun väsähtää, tulee jishukuzukare.

Olen ollut jishuku-moodissa nyt kaksi kuukautta, mutta vielä ei ole mökkihöperyys ottanut valtaa. Niin kauan kun kotikaduilla on lupa kävellä ilman poliisivalvontaa, asiat ovat enemmän hyvin kuin huonosti. Kun on asunut 18 vuotta Kauhavalla, on lopulta tottunut hyvin vähäiseen actioniin. 😀 Miljoonakaupungin kauppoihin ja kuppiloihin en nyt pääse, mutta enpä päässyt niihin Kauhavallakaan, koska niitä ei ollut: oli Kotipizza, Rolls, Tasanin kebab ja yksi grilli, kaikki saman Kauppatien varrella. Suuri helpotus on myös, että husband siirtyi töihin Sendain tornitalosta rannikolle, niin kummankaan ei tarvitse roikkua Sendain ruuhkajunissa viruksia viljelemässä.

photo_2020-04-03_16-23-14

photo_2020-04-03_16-23-16

photo_2020-04-03_16-23-26

Kerran käytiin vähän ennen keskiyötä liukuhihnasushilla. Löysin lattialta sadan jenin kolikon, jonka vein kassalle. Kitto hyaku en bun no ii koto ga aru, sanoi husband – sulle tapahtuu varmasti sadan jenin arvosta hyviä asioita.

Hyviä asioita tapahtuu.

Husband aloitti uudessa pestissään. Ei enää keskiyön ylitöitä! Ei yöpymisiä töissä! Ei peruuntuneita suunnitelmia, kun pitääkin mennä viikonloppuna toimistolle! Kevät koittaa! Kun husband tuli kotia kahdeksalta ja sanoi, että toimistolla ei ole ketään seitsemän jälkeen, loikin innosta niin että törmäsin lamppuun. Husband makasi lattialla hekottamassa hysteerisenä, kuinka koko päivänä oli tullut neljä puhelua kun edellisessä paikassa niitä tuli vähintään neljäkymmentä. Tätä kevättä on odotettu niin monta pitkää vuotta, että edes korona voi riemua kokonaan viedä. Onnittelimme ja kiittelimme toisiamme vuosikausien sulavasta yhteistyöstä: Teidän ansiostanne tämä on mahdollista, ei, ei, ei, kyllä tämä on Teidän aikaansaannostanne.

photo_2020-04-03_16-23-23photo_2020-04-03_16-23-21photo_2020-04-03_16-23-20photo_2020-04-03_16-23-17

Jishuku on aiheuttanut sen, että parturiinkaan en nyt pääse. Päässäni on enemmän kaksihaaraisia kuin Mooseksen kirjassa sivuja. Husband kyllä lupautui ystävällisesti antamaan minulle keväisen muodonmuutoksen:

Husband: Mä voin leikata.
Siiri: En halua olla ensimmäinen henkilö, jonka hiuksiin kajoat.
Husband: Aina leikkasin oman siilini judo-aikoina!!
Siiri: Mutta ootko polkkatukkaa koskaan leikannut???
Husband: Kukaan tässä mitään polkkatukkaa oo luvannutkaan.

photo_2020-04-03_16-46-29
Ylärivin vasemmanpuolinen kampaus on saavutettavissani.

Näinä aikoina minua on ilahduttanut tämä rykäisy, jossa joku on yhdistänyt Bollywood-jorailun tunnuskappaleeseen 70- ja 80-luvun japanilaisesta lauantaihupailusta Hachiji da yo! Zen’in shuugou (Kello on kahdeksan, kaikki paikalle).

 

Alkuperäinen jammailu löytyy tästä (kansansurun aiheuttanut Shimura Kenkin siellä vielä bailaa):

 

Kyou mo aeta yo (tänäänkin nähtiin) kourya soresanaa en’yaa kourasetto dokkoi janjan kourya. Monenlaiseen alakuloon tepsii kunnon matsuri-kiekaisu, sanokaa minun sanoneen! Yasshoi kourya!

2 replies on “Kohti kirsikankukkia

  1. Ei ole tottumusta kommentointiin netissä, mutta täytyy kiitokseksi käydä kertomassa, että on todella kiva lukea postauksiasi!

    Tykkää

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s