Koko maaliskuun on seinäkalenterissa kahdeksannentoista päivän kohdalla mollottanut husbandin käsialalla 運命の日、kohtalon päivä. Nyt se päivä on ohi ja olo jokseenkin huojentunut. Husbandin uusi työtehtävä varmistui kentältä Ishinomakista. Jihuu! Henkisesti olin jo valmistautunut siihen mahdollisuuteen, että joutuisimme Kesennuman kutsuessa muuttamaan viikon varoitusajalla sata kilometriä pohjoiseen Touhokun korpeen kolmeksi vuodeksi, joten tämä käänne ansaitsee raikuvat aplodit.

Tätä siirtoa on odotettu kauan ja hartaasti. Viimeiset pari vuotta husband on tullut töistä keskiyöllä ja viettänyt työpaikalla usein myös viikonloput. Koko Miyagin rannikko tuhoutui tsunamissa, ja alimiehitetyn meri- ja kalastusviraston työtaakka on ollut valtava. Olemme tsempanneet toisiamme ajatuksella enää vuosi, enää puoli vuotta, enää kuukausi. Ja nyt se on melkein ohi! Hyvästi prefektuurihallinto! Hyvästi rockbottom! Tervetuloa paremmat ajat!

En tiedä, mitä tulevaisuus tuo tullessaan. Muutamassa kuukaudessa koko maailma on muuttunut, ja koronan tuoma epävarmuus varjostaa omia hyviäkin uutisia. Mieliala on silti varovaisen optimistinen. Prefektuurin päämajaa ylityöllistetympää pestiä ei Miyagin meriviranomaisilla ole tarjota, ja nyt kun siitä on selvitty hengissä, on suunta ylöspäin.

Huomenna on kevätpäiväntasaus, shunbun no hi. Se on Japanissa kansallinen vapaapäivä. Ilmassa tuoksuu kevät. Orvokkini eivät lakastuneet sittenkään. Pian pitäisi päättää, mitä kukkia kasvatamme tänä vuonna. Kaukaisimmat vuoret ovat yhä lumen peitossa, mutta aurinko välkehtii katoilla. Ihmisiä pyydetään välttämään Oosakan ja Hyougon välillä liikkumista. Joukko vanhempia äänittää kännykällä lastensa päättötodistuksen jakoa avoimen ikkunan alla. Helmikuussa turisteja oli lähes 60 prosenttia vähemmän kuin viime vuonna samaan aikaan. En ole hamstrannut vessapaperia enkä ruokaa. Meillä on joka tapauksessa kuivaruokaa hätätilannerepussa olohuoneen nurkassa luonnonmullistuksien varalta. Toivon, että sille ei tule käyttöä. Evakuointimääräys se tästä sopasta vielä puuttuisi. Viimeistään kesällä jossain päin Japania evakuoidaan kuitenkin. Tulee rankkasade, tulva, hirmumyrsky, pyörremyrsky, maanjäristys, hyökyaalto, maanvyöry tai tulivuorenpurkaus. Sellainen on tämä saari.

Näinä merkillisinä aikoina lukuvinkkini on Houjouki. Merkilliset ajat olivat käsillä myös vuonna 1212, mutta vielä on ihmiskunta täällä niistä lukemassa. Teos löytyy suomennettuna nimellä Merkintöjä ruohomajasta.

Yuku kawa no nagare wa taezushite, shikamo moto no mizu ni arazu. Yodomi ni ukabu utakata wa, katsu kie katsu musubite, hisashiku todomaritaru tameshi nashi. Yononaka ni aru hito to sumika to, mata kaku no gotoshi.

The current of the flowing river does not cease, and yet the water is not the same water as before. The foam that floats on stagnant pools, now vanishing, now forming, never stays the same for long. So, too, it is with the people and dwellings of the world.

photo_2020-03-19_17-51-23 (2)photo_2020-03-19_17-27-46photo_2020-03-19_17-25-51photo_2020-03-19_17-19-40photo_2020-03-19_17-20-16photo_2020-03-19_17-20-08

photo_2020-03-19_17-20-00photo_2020-03-19_17-19-56photo_2020-03-19_17-19-51photo_2020-03-19_17-20-21photo_2020-03-19_17-19-44photo_2020-03-19_17-19-42photo_2020-03-19_17-25-47photo_2020-03-19_20-06-40photo_2020-03-19_20-06-41

Kuvat naapurustostani.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s