Kummallinen kevät

Kevät kävi kylässä, toi kukkia aprikoosipuihin ennen kuin muuttui taas pakkasöiksi. Koulussa pesäpallokentän laidalla oli tuomi, joka huojui valkoisena. Sitä aina katselin lama-ajan räpylään huokaillessani ja ajattelin, että onneksi kohta on kesäloma eikä tarvitse enää jolkotella täällä nolaamassa itseään. Japanissa eivät tuomet kukoista, mutta kevät alkaa aprikoosipuista!

Yleensä aprikoosit eivät kuki Miyagin korkeudella ennen maaliskuun loppua, mutta tämä kevät on ollut muutenkin kummallinen. Tokiossa kirsikankukkalajikkeiden Katri Helena someiyoshino on uutisten mukaan jo puhjennut kukkaan, aikaisemmin kuin koskaan ennen mittaushistoriassa. Samaan aikaan mitataan keskitalven lämpötiloja.

Kävin katsomassa kukkia Zuiganjin temppelin liepeillä Matsushimassa! Zuiganji on Touhokun tärkeimpiä zen-temppeleitä ja käyn siellä toisinaan kävelyillä. Maisema muuttui karummaksi sen jälkeen, kun temppelille johtava humiseva sugi-metsä muutama vuosi sitten jouduttiin kaatamaan tsunami-vahinkojen vuoksi, mutta kukkivat puut onneksi säästyivät. Temppelin pihalla kasvaa yli neljäsataa vuotta vanha aprikoosipuu, mutta en viitsinyt pulittaa 700 jenin pääsymaksua vain tarkistaakseni, onko sekin jo aikaisessa kukassa, kun aurinko oli muutenkin laskemassa.

Tämä kukkahetki oli tervetullutta vaihtelua päiviin. Helmikuusta alkaen tarjolla on ollut hivenen apaattista elämää. Olen karsinut hupimenot minimiin; välistä ovat jääneet lumilyhtyfestivaali Yamagatassa, kansalaisopiston kurssi ja Eiri-elokuva, jota odotin innolla, koska se sijoittuu Touhokuun ja alkuperäiskirja on jännittävä.

Japanissa koronan varjossa on oltu jo niin kauan, että tilanteesta on tullut osa arkea, kun Euroopassa vasta totutellaan. Neljän seinän sisällä kykkiminen on ollut toisinaan ankeaa, mutta hyötyä siitä näyttää olleen: vielä helmikuussa Japani oli pahimpia epidemia-alueita heti Kiinan jälkeen, nyt ollaan pudottu kauas kärjestä. Uusia tapauksia ilmenee edelleen päivittäin, mutta toisin kuin Euroopassa, kasvu ei ole ollut räjähdysmäistä ja on pysynyt tietyillä alueilla.

Täällä monet vahvistetusta tartunnoista on jäljitetty klusteriin live-klubille ja taidenäyttelyyn, minkä vuoksi asiantuntijat kehottavat nyt välttämään paikkoja, joissa on heikko ilmanvaihto, vähän tilaa ja paljon puhetta. Lisäksi on neuvottu välttämään juopottelua, koska huppelissa itsehillintä hygienian suhteen kärsii. Pääministeri sai juuri valtuudet julistaa tarvittaessa koko maan poikkeustilaan, mutta asiantuntijoiden mukaan tilanne ei tällä hetkellä sitä edellytä.

En kuitenkaan yllättyisi, jos Euroopasta langettaisiin maahantulokielto lähipäivinä. Olympialaiset tuovat oman paineensa Japanin ratkaisuihin. Trump väläytteli, että koko kisat saisi kohta perua, mihin Japani vastasi ponneekkasti, että kisat järjestetään sovittuna ajankohtana. Lukiolaisten baseball-mestaruuskilpailut peruttiin jo, minkä voisi melkein kolaukseltaan rinnastaa kultajuhlien perumiseen Suomen turuilla ja toreilla. Japanissa kevääseen kuuluu vahvasti kaksi asiaa: kukkasade ja Koushienin tomuissa nuoruden vimmalla kirmailevat baseball-veikkoset. Baseball on nyt pelistä poissa, ja kukkiakin on syytä katsella maltillisesti.

Näin mamuna maailmalla seuraan mediaa ja kirjoittelua japaniksi, suomeksi ja englanniksi. Koronan suhteen on ollut ihan mielenkiintoista seurata, miten sitä on käsitelty eri aikoina eri puolilla palloamme. Tammikuussa Kiina oli suomalaisille vieras ja kaukainen ja tämä uusi koronakin ennen kaikkea mystinen kiinalainen virus. Täällä Kiina on tuossa vieressä. En ymmärrä heidän puhettaan, mutta osaan katsoa heidän kirjoitusmerkkejään. Kun tulin Japaniin ensimmäisen kerran, tulin yksin vaihtarisopimuksien ulkopuolelta ja siten ilman valmista ryhmää, mutta kiinalaiset ottivat minut omakseen. Kiinalaiset ovat suurin ja tärkein kansainvälinen matkailijaryhmä Japanissa. Heidän katoamisensa näkyi heti ja ajoi monet matkailualan yrittäjät ahtaalle.

Aasiassa eletään tavallista elämää. Shokkiylläri. 😀 Kaikki mitä täällä tapahtuu, tapahtuu oikeasti, vaikka sama ei olisikaan vielä tapahtunut Italiassa tai Ruotsissa. En voi olla huomaamatta pientä ironian haituvaa siinä, kuinka kuka tahansa aasialaiseksi ajateltu saattoi hetki sitten lännessä saada raivoraget joltain rasistisesti virittyneeltä kanssaihmiseltä, ja nyt samoista maista halutaankin lennellä ympäriinsä levittelemässä mahdollista koronaansa. Tai kuinka monet maskia käyttävät aasialaiset joutuivat kokemaan mulkoilua ja karttelua busseissa ja lentokentillä, vaikka aasialaisissa kulttuureissa maskin käyttö on arkipäiväistä, ja nyt ne samat maskit on sitten hamstrattu loppuun ympäri maailman. En ole myöskään lukenut, että pizza- ja pastapaikkoja olisi lännessä boikotoitu samalla palolla kuin kiinalaisten maahanmuuttajien pyörittämiä ravintoloita. Toivoisin, että ihmiset suuntaisivat ylimääräiset energiansa mieluummin asiantuntijoiden neuvojen noudattamiseen kuin rasistisiin ulostuloihin.

Tämä on ollut kummallinen kevät. Pandemia muutti maailman, mutta oma pienempi maailmani muuttuu lisää: viikon päästä selviää husbandin uusi työtehtävä, jonka sijainti määrittää seuraavien vuosien suunnan. Äkilliset ylhäältä päin tulevat siirtomääräykset ovat Japanin huonoimpia puolia. Jos ajattelen asiaa liikaa, se aiheuttaa verisuonten pullistumista. Siksi en mieluusti ajattele asiaa. En voi sille mitään. Kukat kukkivat joka tapauksessa. Japani on opettanut sen, että parhaiten täällä pärjää, kun mieli on taipuisa kuin lama-ajan löysä räpylä.