Satamassa on tyyntä. Lämpömittari näyttää kymmentä astetta, mutta valtameri viilentää keväisin. Eilen tuli kuluneeksi yhdeksän vuotta Touhokun maanjäristyksestä ja sen aiheuttamasta tsunamista. Tuolta se tuli, valtava tuho horisontista. Kun tulin tänne kahdeksan ja puoli vuotta sitten, pellolla oli laiva ja romuttamojen pihat täynnä merestä huuhtoutuneita autoja. Jälkijäristyksiä tuli jatkuvasti, joskus useita päivässä. Husband muisteli, kuinka oli rämpinyt löyhkäävässä liejussa etsimässä eläviä ja kuolleita. Miyagissa yli kymmenentuhatta ihmistä kuoli. Heistä yli tuhat on yhä kateissa.
Kun asuin kuusi vuotta sitten Tokiossa, ei Japanin historian voimakkain maanjäristys näkynyt katukuvassa mitenkään. Lomat asuin anoppilassa, jonka naapurissa oli vielä silloin tsunami-evakkojen parakkitalo. NHK:n tänä vuonna Touhokussa teettämän kyselyn vastaajista 70 prosenttia kokee muun Japanin unohtavan tai jo unohtaneen heidät. Uusia luonnonkatastrofeja sattuu täällä jatkuvasti. Olen mennyt itsekin laskuissa sekaisin: oli Kumamoton, Oosakan ja Hokkaidon maanjäristykset, Hiroshiman maanvyöryt, Kyuushuun tulvat, tulivuorenpurkaus Naganossa, viime syksyn taifuunit, siinä välissä kymmenen muutakin luonnonmullistusta, joita en osaa enää nimetä. Pelkästään eilen oli neljä eri kokoista maanjäristystä eri puolilla maata. Huomio siirtyy aina katastrofista seuraavaan.
Samassa kyselyssä noin puolet vastaajista piti jälleenrakennuksen ja toipumisen edistymistä odotettua heikompana. Huonoin tilanne on Fukushiman ydinvoimala-alueella, jonka vastaajista 12 prosenttia koki, että edistystä ei ole tapahtunut lainkaan. Fukushiman pinta-alasta 2,5 prosenttia on edelleen eristetty säteilyn vuoksi, mikä vastaa noin puolta Tokion keskusalueiden pinta-alasta. Olen muutaman kerran ajanut autolla alueen kautta matkalla Miyagista Naritan lentokentälle.
Miyagin ja Iwaten tuhoalueita leimasi pitkään tyhjäksi raivattujen peltojen näkymätön historia. Nyt tilalle on ilmestynyt uusia omakotitaloalueita, joiden kaikki talot on rakennettu samalla kaavalla. Kaivinkoneita on edelleen joka puolella, sillä maata nostetaan ennen kuin sille rakennetaan. Daiichi-ydinvoimalan ympäristössä ihmisen aika on pysähtynyt. Riisipellot kasvavat villiheinää, tuuli kolisuttaa irtonaisia kattopeltejä. Auringonkukkia on istutettu riveittäin pihoille, joiden taloissa ei asu ketään. Ainoat uudet rakennukset ovat auton ikkunassa vilisevät kupolit, joihin varastoidaan ydinjätettä.
Tällä viikolla Fukushiman Futabamachin uusi juna-asema avataan käyttöön. Koko kaupunki tyhjennettiin ydinonnettomuuden vuoksi ja se on ollut eristettynä siitä lähtien. Nyt kieltoa puretaan asteittain. Pääministeri toivoo, että väki vauvasta vaariin muuttaisi alueelle innosta puhkuen. Harva on palannut tai suunnittelee palaavansa. Futabamachin aseman ympäristö on yhä raunioina. Ongelmia on veden- ja sähkönjakelussa. Ikäihmisistä ei ole sairaanhoitajiksi ja poliiseiksi. Energiayhtiö haluaa päästää mereen tritiumpitoista vettä, koska muuten voimalan säiliöt täyttyvät kahdessa vuodessa. Yhtiö perustelee, että tritiumin päästäminen veteen lauhdutusveden mukana on osa normaalia kansainvälistä ydinvoimalaprotokollaa, mutta paikalliset kalastajat vastustavat hanketta voimaakkasti, sillä mikä tahansa uutiskynnyksen ylittävä loraus on kuolinisku Fukushiman kalastuselinkeinolle, jonka pyyntirajoitukset poistettiin vasta muutama viikko sitten.
Ensi vuonna maanjäristyksestä on kulunut kymmenen vuotta. Sen vaikutukset pyörivät yhä usein ruokapöytäkeskusteluissa, koska husband työskentelee meriteollisuuden jälleenrakennuksessa. Jotkut alueet ovat elpyneet paremmin kuin toiset, mutta missään yhdeksän vuotta ei ole vienyt muistoa pois. Kotipihan betonissa on maanjäristyksen jättämä halkeama, joka muistuttaa, että hetken maailman silmät katsoivat tänne.
Kuvat läheiseltä osterinkäsittelylaitokselta. Jos haluat osallistua Touhokun jälleenrakennukseen matkailijana, se onnistuu ottamalla luotijuna Tokiosta.