Olympiahuumaa

Kesällä Japanissa järjestetään olympialaiset. Olen sekaantunut niihin. Minä, joka en ole koskaan elämässäni osunut mailalla pesäpalloon, olin aina hiihtokisojen viimeinen ja sain Cooperin testistä nelosen – ensimmäisellä kerralla sain ehkä kutosen, mutta sitten ajattelin, että kutonen ja nelonen ovat yhtä lailla huonoja tuloksia ja omat talenttini jossain aivan muualla, miksi siis jolkottelisin itseni henkihieveriin tämmöisen humpuukin vuoksi.

Virallisesti kisojen maine ja kunnia kuuluu Tokiolle, mutta joitakin lajeja järjestetään muualla. Kansainvälinen olympiakomitea ilmoitti hiljattain ykskantaan, että siirtää maratonit Sapporoon omalla mandaatillaan, koska Tokiossa on kesäaikaan hengenvaarallisen kuuma. Tämä on ottanut Tokiossa koville, maraton kun on Japanissa vähintäänkin samassa kulttiasemassa kuin miesten keihäsfinaali Suomessa. Näin Tokion ulkopuolelta katseltuna on ihan tervetullutta vaihtelua, että Japanista välittyy maailmalle välillä kuvaa muualtakin kuin Shinjukun valoista, mutta Tokio on ollut pätsi kautta aikojen ja kisat tiedossa monta vuotta, niin hieman myöhään on komitea kyllä liikkeellä.

Miyagissa järjestetään joitakin jalkapallokarsintoja Rifun stadionilla. Täällä olympialaisten teemana on fukkou orinpikku, elpymisolympialaiset. Tarkoituksena on olympialaisten kautta näyttää, miten Touhoku on elpynyt ja toipunut vuoden 2011 maanjäristyksestä ja tsunamista ja tehdä alueesta elinvoimaisempi. Tämä oli nimenomaan yksi niistä pointeista, joihin Tokio vetosi saadakseen olympialaiset itselleen. Hallitus lupasi tukevansa Touhokua kisojen järjestämisessä rahallisesti, mutta sitä tukea ei ole kuulunut, vaan kaikki on mennyt omasta kukkarosta, jossa on valmiiksi aika monta mattia, kun iso siivu maa- ja merialasta tuhoutui tässä tsunamissa, jonka vuoksi kisoja järjestetään. Ristiriita on muuten japaniksi 矛盾/mujun, keihäs ja kilpi.

En henkilökohtaisesti tunnustaudu kansainvälisen olympia-aatteen suurimmaksi ihailijaksi. Mielestäni reilu peli pituushyppypaikalla on melko merkityksetöntä, jos se edellyttää, että asunnottomia lakaistaan kaduilta niin kuin hiekoitusta huhtikuussa ja julkista rahaa kohdennetaan rakennushankkeisiin, jotka kisojen jälkeen seisovat lopulta tyhjillään. Tokion budjetti kisoihin oli noin 7 miljardia euroa, mutta rahaa on palanut lähes kolminkertaisesti. Aiemmin tänä vuonna Japanin olympiakomitean puheenjohtaja joutui eroamaan tehtävästään lahjusskandaalin vuoksi. Samalla japanilainen yhteiskunta jatkaa eriarvoistumistaan ja yhä useampi lapsi elää köyhyydessä, vaikka kaupat ovat tavaroita pullollaan.

Koreeda Hirokazun viimevuotinen Cannes-voittajaelokuva Manbiki kazoku/Shoplifters kertoi tokiolaisesta perheestä, joka elää palkkaköyhyydessä. Minuun teki suuren vaikutuksen kohtaus, jossa perhe istuu terassillaan kuuntelemassa olympialaisten kunniaksi järjestettyä ilotulitusta. Kaikilla on nenä kohti taivasta, mutta mitään ei näy; kuuluu vain etäinen pauke. Mielestäni tämä kohtaus oli kaikessa hienovaraisuudessaan kerrassaan nokkela kommentti maailman menosta.

Ja kuitenkin tulen itsekin kiskomaan päälleni virallisen kisa-asun! Tässä keihästäni ja kilpeäni yhtä aikaa kiillottelen. 😀 Miyagilaislähtöinen, vuodesta toiseen japanilaisten mielipidemittauksissa lempijulkkiksen paikkaa pitävä komediaduo Sandwichman on valittu Touhokun olympiakasvoksi. Kerran televisiota katsellessani he olivat haastateltavina aiheesta ja sanoivat, että näistä olympialaisista ollaan Touhokussa montaa mieltä, mutta ne järjestetään joka tapauksessa, niin koitetaan kaikki ottaa ilo irti mielipiteestä riippumatta.

Kesän tullen sonnustaudun siis olympiapukimiin ja menen juna-asemalle edustamaan kisaturisteille armasta koti-Miyagia! Kävin koulutuksessa pestiini liittyen. Naganolaisen leiriohjaajan johdolla harjoittelimme toimimaan ulkomaalaisten kanssa kättelemällä toisiamme ja paiskomalla yläfemmoja. Opimme myös, mitä tarkoittaa personal space, ja että voimme pitää kiinni omastamme, vaikka ulkomaalaiset olisivatkin innokkaita käpäilijöitä.

Hyvä vaikutelma on tärkeä, koska jollekin saatatte olla ensimmäinen ja viimeinen japanilaiskontakti, naganolainen leiriohjaaja sanoi. Sorppa heille, jotka tulevat Miyagiin saakka kokemaan japanilaista vieraanvaraisuutta ja saavatkin vastaansa pohjalaisnaaman. 😀 Pohjalainen olen varmaan vielä tuhkana tuulessa, mutta tässä vaiheessa eloani koen itseni enemmän miyagilaistuneeksi kuin helsinkiläiseksi, vaikka olenkin myynyt maitoa Meri-Rastilassa ja liukastunut Kannelmäen torilla. Siksi halusin omalta osaltani olla mukana aistimassa näitä mahdollisia kansainvälisiä viboja ja promoamassa komiaa kotiseutuani maan rajojen ulkopuolella. Sitä paitsi – mitä enemmän kroatilaisia ja brasilialaisia täällä pyörii, sitä vähemmän herätän kummastusta, luulisin. 😀 Pari viikkoa sitten paappa jarrutti keskellä tietä, että saattoi kuikuilla minua auton ikkunasta. Toisaalta kahdeksan vuotta sitten Yamagatassa lukiolaiset kiljuivat minulle liukuportaissa ja baariin mennessäni tuntemattomat jonottajat tiesivät nimeni, joten aika paljon on meno tasaantunut vajaassa vuosikymmenessä. (Minulla on kävyn karisma ja aina tukka huonosti, mutta olin ainoa länkkäriakka koko Yamagatan yliopistossa ja siten erikoinen nähtävyys.)

Miyagin olympiakisat järjestetään Rifussa. Tässä meikämatami siellä:

Ja tässä ensi vuotta varten päivitetty versio edellisten Tokion olympialaisten humpasta:

Näistä olympialaisista ei ole probleemaa puuttunut: vaihtoon ovat menneet niin logo, toimitsijoiden ja vapaaehtoisten asut kuin komitean puheenjohtaja ja kisapaikat. Tämä päivitetty humppakin teilattiin, koska uusi koreografia on liian vaikea.

Mutta nyt palaan arkiaskareisiini, jotka ovat vampyyrideittailusimulaattorin kääntäminen ja rypälemehun hakeminen kaupasta, baibai!