Yleinen

Köyhän miehen Kari Lumikero

Kansalaiset,

Kukkuluuruu! No niin. Taas kävi näin. Oli kiirusta ja sitten olikin jo marraskuu. Ehdin tässä välissä käydä Suomessakin sipsejä naamaani ahtamassa. Japanin sipsiscene on melkoisen ankea, kun yhdessä pussissa on keskimäärin viisi sipsiä ikään kuin sipsien pointti olisi niiden maltillinen siemailu, ja silti pakkasin itselleni tuliaisiksi vain yhden vaivaisen ruissipsipussin. Tyhmästä päästä kärsii koko ruumis.

Onnistuin ajoittamaan Suomi-reissuni niin, että taifuunin aiheuttamia tuhoja korjattiin sekä meno- että paluumatkalla. Suomessa uutisissa näytti kiinnostavan lähinnä formula-aika-ajojen kohtalo ja Tokion marketit, mutta suurimmat henkilövahingot kärsittiin Fukushimassa ja Miyagissa, jossa kirjattiin 144 maanvyöryä. Taifuunin jälkeisenä aamuna husband ajeli videopuhelussa pyörällä riisipellon reunaa. Pelto oli veden varassa ja riisit pitkin poikin maantietä, mutta kotiovella oli kuivaa.

photo_2019-10-30_18-57-03.jpg
Tsumuji on anoppilani koiruli!
photo_2019-10-30_18-59-20.jpg
Anoppilani sijaitsee bambupöpelikön siimeksessä.
photo_2019-10-30_18-56-23
Minulta on tullut aika paljon sammakkosisältöä tässä vuosien varrella.
photo_2019-10-30_19-00-00.jpg
Tsumuji ei jahtaa sateenkaaria vaan keskittyy oleelliseen.

Olen muuten ollut ulkosuomalainen nyt vuoden ja joitakin kuukausia! Ala-asteella halusin ulkomaankirjeenvaihtajaksi. Televisiosta tuli kesälomalla ohjelma, jossa kirjeenvaihtajat esittelivät kaupunkejaan, ja he olivat minusta kaikin puolin cooleja ja filmaattisia. Jotkut fanittivat Leonardo DiCapriota, mielestäni Kari Lumikero oli mies paikallaan. Ei tullut minusta kirjeenvaihtajaa ei, mutta lähdin kuitenkin Itämerta edemmäs kalaan – ja onhan minulla viimeiset kahdeksan vuotta ollut tämä blogi, jossa raportoin ulkomaasta. Olen vähän niin kuin köyhän miehen Kari Lumikero.

Ulkosuomalaiset tuulet ovat vaihtelevat. Internet on pullollaan puheenvuoroja, joissa avaudutaan, kuinka ulkomaalainen on Japanissa ulkopuolinen vaikka olisi asunut täällä sata vuotta. Monin tavoin se pitääkin paikkaansa, en sitä käy kieltämään, mutta mielestäni on jossain määrin ironista, että usein äänekkäimmin asiaan suhtautuvat valkoiset länsimaalaiset, joilla ei ole kosketuspintaa rodullistettujen ihmisten arkeen omassa kotimaassaan.

Välillä korpeaa, kun vastapuoli olettaa, että ainoa osaamani kieli on ingurisshu, mutta silloin koitan muistaa, että ei varmaankaan ole aina erityisen hohdokasta olla huivia käyttävä muslimi Kauhavan Lidlissä. USA:ssa poliisi ampuu aseettomia mustia kansalaisia kadulle ja laittaa latinolapsia häkkeihin. Suomessa rasismista keskustelevat valkoiset kokemusasiantuntijat. Synagogiin ja moskeijoihin kohdistuva ilkivalta on Euroopassa jokapäiväistä. Tässä kontekstissa valkoisen maahanmuuttajan osa Itä-Aasiassa on etuoikeutettu.

photo_2019-10-30_18-50-08.jpg
Vuoden viimeinen riisiraportti.
photo_2019-10-30_18-52-27.jpg
Iso mieliala.
photo_2019-10-30_18-53-22.jpg
Tyynimeri se on.
photo_2019-10-30_18-54-59.jpg
Aaltoja piisaa.

Kohtasin kesän kynnyksellä englantilaisen henkilön, joka oli asunut Japanissa vuosikymmeniä, mutta jonka japanin taito oli silti heikko. Tämä henkilö kieltäytyi puhumasta englantia, vaikka hänen japanistaan ei ottanut selkoa. Hän oli kuitenkin viettänyt nuorudessaan pari tovia Ruotsissa, ja lopulta kommunikoimme på svenska. :———–D Ruotsin kieliopilliset suvut I don’t know her, mutta hätä keinot keksii. Tämä henkilö ei ollut käynyt kotimaassaan yli vuosikymmeneen, ja jäin tätä miettimään, kun hän ei selkeästikään halunnut olla englantilainen, mutta ei ollut tähänkään yhteiskuntaan juurtunut. Meitä on moneen junaan ja osa tulee Onnibussilla.

Hieman olin englantilaiselle myös kateellinen, sillä nolla kertaa on Japanissa tullut vastaan tilanne, jossa olen voinut valita, puhuako äidinkieltäni vai onnettoman kankeaa ruotsia. 😀 Joko puhun japania tai olen hiljaa. Suomen kieli loistaa arkielossani poissaolollaan. En kuitenkaan koe muuttuneeni tässä vuosien varrella erityisen kosmopoliitiksi tai tehneeni sen kummempaa pesäeroa kotimaahan. Puhun yhä Kauhavan murteellakin, vaikka en ole asunut Kauhavalla yli vuosikymmeneen. 😀 Toisaalta kahdeksan vuoden jälkeen ei Japania saa irti minusta, vaikka viettäisin loppuelämäni luolassa Lapualla. Kotoisaa on yhtä lailla tuuli bambuissa ja koivikossa.

photo_2019-10-30_18-51-11.jpg
En saanut pesukarhua vaikka yritin kolme kertaa. 😥
photo_2019-10-30_19-03-40.jpg
Kesä loppui.
photo_2019-10-16_13-41-52.jpg
He olivat minua vastassa.

8 vastausta artikkeliin “Köyhän miehen Kari Lumikero”

  1. Kari Suomalainen: ”Jos hollitupalaiset päästetään salin puolelle, ne eivät siitä sivisty, vaan muuttavat salin hollituvaksi.” Ruotsihan on tuosta oiva esimerkki ja valitettavasti Suomi on samalla tiellä….Japanissa on oltu viisaita!

    Tykkää

    1. Tämä henkilökohtainen blogini ei ole oikea kanava vihjailevaan sävyyn jakaa latautuneita kannanottoja henkilöltä, jota pelotti kaikki itselle vähänkin vieras, mukaan lukien naiset, miehet ja luonnonsuojelu. Vastaisuudessa poistan vastaavat kommentit.

      Tykkää

      1. Ai eriäviä mielipiteitä ei täällä saa esittää? Olen yllättynyt, mutta tietysti blogin pitäjänä sinä päätät, mitä täällä näkyy. Ja se, mitä täällä aina silloin tällöin näkyy, on juuri sitä näköalojen yksipuolisuutta, josta K. Suomalaista syytät.

        Tykkää

      2. Tämä ei ole yleinen keskustelufoorumi vaan henkilökohtainen blogi, jonka ylläpidosta maksan, enkä halua käyttää rahaani tarjotakseni ilmaista alustaa vähemmistövastaisille näkemyksille, joille on jo ihan tarpeeksi alustoja muualla Suomen suurinta puoluetta myöten. Retoriikkasi on tuttua muualta: lainaus kansalismieliseltä henkilöltä, jolla on kontollaan naisia, vähemmistöjä tai muita kansoja halventavaa materiaalia, raflaavan sanan, tässä tapauksessa hollitupa-sanan käyttö (piilevä viittaus Suomeen hollitupana, rodullistettuihin ihmisiin hollitupalaisina, vert. suvakki, karvalapsi), ”Ruotsin esimerkki”, ”Suomen tie”, itsevarma väite Japanista jonkinlaisena onnistuneena monokulttuurin saarekkeena vaikka vastapuoli on Japanin tutkimuksen maisteri.

        Tykkää

  2. ”Kotoisaa on yhtä lailla tuuli bambuissa ja koivikossa.”
    Ihanasti sanottu. Näin sen näen minäkin.

    Tykkää

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s