Ahoy! Japaninaprikoosi kukkii. Kukka lainattiin Japaniin Kiinasta, jossa se on yhä kukista kaunoisin. Japanissa tilalle keksittiin sakura heian-kaudella Kiina-buumin laannuttua kun jotain omaa piti saada, mutta kiva se on tämä umekin. Kobayashi Issa haikuili kevättunnelmistaan seuraavasti:
梅さけど 鶯なけど ひとり哉
ume sakedo uguisu nakedo hitori kanakukkii aprikoosi
laulaa idänsilkkikerttunen
vaan yksin ma oon
Käännös by meikämatkalaukku.
Toisina päivinä pihalla on 18 astetta, toisina 8. Iltaisin hengitys huuruaa. Tuuli puhaltaa sugin siitepölyä silmiin ja parvekkeen kaiteeseen. Koulujen lukuvuosi päättyi, iltapäivän junassa on tyhjää. Näin riisipellon laidalla leppäkertun lyllertämässä. Marketissa sesonkihyllyt pursuilee uhrilahjoja kevään higan-alttarille. Päivä on pari minuuttia yötä pidempi.
Viikko sitten tuli kuluneeksi kahdeksan vuotta maanjäristyksestä. Kello 14.46 kello soi hiljaisen hetken merkiksi. Viimeksi anoppilassa käydessä naapurin sipuliviljelmän vieressä kahdeksan vuotta seissyt konttitalo (kasetsu juutaku, siinä sana jota olen tarvinnut paljon) oli purettu. Ehkä vielä koittaa päivä, jolloin Tyynenmeren ranta ei ole satojen kilometrien pituinen rakennustyömaa. Konttitaloja on vähemmän, kaivinkoneita edelleen siellä täällä. Matsushimassa louhittiin vuorta aallonmurtajaksi.
Posti toi äänestyslirpakkeen. Nämä taitavat olla ensimmäiset vaalit, kun ulkomailta voi äänestää kirjeitse. Yamagatassa asuessa minulta jäi yhdet presidentinvaalit välistä, kun olisi pitänyt reissata Tokioon asti ja vieläpä kahteen otteeseen äänioikeuttani käyttämään, mutta nyt laitan kynän sauhuamaan ja Kustin polkemaan!
Ulkosuomalaisuutta on vasta niin vähän takana, että en ole ehtinyt kotimaan asioista etääntymään. Ja vaikka olisinkin, koen silti tärkeäksi käyttää tätä yhden ihmisen vaikutusvaltaani edistääkseni heikommassa asemassa olevien asiaa. Ilmasto lämpenee ja trans-ihmisten epäasiallinen kohtelu jatkuu, mutta poliittisesti voin vaikuttaa näihin asioihin vain Suomessa — ja sen myös teen, asuin sitten Rengoontiällä tai mustassa aukossa.
Sitä en tiedä, kuinka nämä isänmaan päätökset näkyvät tulevassa elossani. Minulla ei nimittäin ole harmainta haisua, aionko oleskella täällä ulkomaassa vuosia vaiko vuosikymmeniä! Epävarmuus on kantava teema elämäni polulla. Husbandin virankin takia on hankala aavistella tulevia. Toimisto vaihtuu vuoden päästä, ja tieto seuraavasta kohteesta tulee pari vaivaista viikkoa etukäteen, koska työntekijöiden pomputtelu kuuluu Japaniin kuin puolukat hilloon. <3_____<3
Kenties ostamma kolmion Tagajousta, kenties muutamma kolmeksi vuodeksi Kesennumaan. Vain mäkimies voi tietää sen. Asia on minulle yllättävänkin oo ja koo, ainakin tänä maaliskuisena maanantaina. Jopa se kolmen vuoden Kesennuman keissi, johon vielä muutama vuosi sitten suhtauduin raivoisalla ei kiitos -mentaliteetilla. Jälkikäteen ajateltuna tämäkin mentaliteetti oli osittain perua jonkinlaisesta ulkopuolelta tulevasta käsityksestä, jonka mukaan tietyssä iässä pitäisi olla helsinkiläisessä design-kaksiossa pioneja instagrammaamassa eikä Kesennumassa leviä ja raakaa hainlihaa haistelemassa. Näin 32. ikävuotenani olen kuitenkin kelaillut, että kenties voin elellä tätä eloani omalla omituisella tyylilläni järjestämättä kansanäänestystä aiheesta. ::::D Hautaan ei saa kukaan mukaan virheitään.
Nyt menen kääntämään tekstin ja paistamaan turskan, kuulemiin!
suomi-japani-siiri 