Kevään korvalla

Jetlagini on helpottanut sen verran, että herään viideltä kuin reipas eläkeläinen konsanaan. Jos olisi kesä, varmaankin saman tien nousisin ja lähtisin muiden eläkeläismielisten sekaan käppäilemään. Aamun valo näyttää kivalta riisipelloilla ja kivimuureilla. Tällä hetkellä tilanne on kuitenkin se, että kun silmäni mä auki saan, on kammarin lämpötila hädin tuskin 10 astetta ja peiton alta uskaltautuminen ottaa aikansa. Kerran meinasi itku pirahtaa, kun olin yllättänyt itseni unohtamalla laittaa sisäjalkineet sängyn viereen ja jouduin astumaan jäiselle lattiallemme.

Oon ollut takaisin Japanissa vasta viikon, mutta aika tuntuu paljon pidemmältä, mikä osittain johtunee siitäkin, että aikavyöhykkeiden lisäksi loikkasin vuodenajasta toiseen. Tänäänkin keskipäivällä pihalla oli kymmenisen astetta. Kohta varmaan heittäydyn ihan villiksi ja laitan lakin talvivarastoon! Vielä toistaiseksi liikuskelen toppatakissa kameliapuskia haistelemassa. Toppatakkini on täynnä bepanthen- ja vaseliinilänttejä, mutta en tarkene viedä sitä pesulaan. Varsinainen kukkakausi saisi tulla nopeasti, että pääsen sonnustautumaan viralliseen kukkienkatselutakkiini. Joka on siis tämä:

Mitään ravistelevaa paluushokkia ei siis tämänkertaisen Suomi-visiitin jälkeen tullut! Tänään tosin unohdin autuaasti, että on muoviroskien ja -pullojen keräyspäivä, vaikka olin säkit eilen keräysvalmiiksi valmistellut. Muistin asian suihkukoppiin astuttuani ja kiskoin nopeasti jotkut kalsarit jalakahan ja kirmasin roskapaikalle, mutta jonkun vääränä päivänä jättämät kuppinuudeliroskat siellä vain enää kierivät tuulessa. Onneksi meidän viikko roskapaikan huoltajina meni just, ei nimittäin käynyt kateeksi sitä, joka ne kuppinuudelit joutuu siivoamaan.

Muoviroskat meillä keretään joka perjantai, pullot kahden viikon välein. Marketin pihassa on myös Nanaco-kortilla toimiva pullonpalautusautomaatti, ettei tarvitse kahta viikkoa kaljatölkkiensä kanssa kärvistellä. Oon käyttänyt automaattia sata ja yksi kertaa, ja silti joka ikinen kerta jään viimeisen pullon jälkeen odottamaan panttikuittia, koska olen Hoopo. Hoopona unohdin vieläpä vanhan Nanaconi Suomeen ja jouduin hankkimaan uuden. Tämä vei ainakin kolme minuuttia elämästäni.

Pullonpalautusautomaatin lisäksi ilonaiheitani ovat olleet esimerkiksi allergialääke, kongolainen humppa, uusi vihkoni ja Schitt’s Creek, jota olen katsonut ahkerasti. David on big mood. <3_______<3