Yleinen

Valitut palat, marraskuu 2018

Juhuu! No niin. Taas ovat ajat vierineet ja jalakakarvat venähtäneet. Loppusyksyyn osui kaikenlaista kiirusta. Tuossa eräänä menneenä päivänä Antti Holman podcastia newyorkilaisesta ruokakomerosta kuunnellessani mieleheni kuitenkin muistui, että eivätpä nämä omat elämänvalintanikaan ulkopuolisesta näkökulmasta mitään plussakortin unohtumiseen ja vapun räntäsateeseen rinnastettavissa olevia härmäläisiä itsestäänselvyyksiä välttämättä ole, vaikka itse niihin kuinka olisikin tottunut. Riisipellon laidalla japanilaisen aviomieheni kanssa asuminen on minulle maanantai, tiistai, keskiviikko, torstai, perjantai, lauantai ja sunnuntai, mutta 20-vuotiaalle itselleni se olis voinut olla hyvinkin jännittävä ja eksoottinenkin juttu.

Olen siis palannut! Tämä päivitys tulee tosin Suomi-lomaltani. Vielä on jokunen tovi aikaa tankata homejuustoa naamahani ennen kuin asuinmaa kutsuu. Vuosi vaihtui kätevästi videopuhelussa: husband lähti merelle metsästämään vuoden ensimmäistä auringonnousua ja livestreamasi tapahtuman katsomoomme. Aurinko ponkaisi Tyynestämerestä kuta kuinkin samalla kellonlyömällä kun Suomessa vaihtui vuosi. Liekö jonkinlaista symboliikkaa takana tässä, jaa-a!

Mutta niin siis tämä marraskuu, joka oli ja meni. Siihen mahtui kaikenlaista, mukaan lukien japanilaiset sukukekkerit, joista teen oman merkinnän. Tässä nyt ensihätään satsi sekalaisia kuvia, että saan taas langan päästä kiinni.

photo_2019-01-23_12-02-11
Enpäs tätäkään kukkaa tunnista, mutta hän näytti kivalta tienposkessa niin kuvan räpsäisin! Bokura wa sekai de hitotsu dake no hana hitorihitori chigau tane wo motsu (olemme kaikki ainutlaatuisia kukkia, jokaisella on oma siemen), kuten japanilaisessa karaokesuosikissa laulellahan.
photo_2019-01-23_12-02-54
Tästä aina asemalle jolkottelen.
photo_2019-01-23_12-04-19
VR:än kosahtaneella veturilla kolme tuntia aikataulusta jäljessä körötellessä tuli jo ikävä asuinmaan junia.
photo_2019-01-23_12-07-36
Horisontissa siintää Shimamura, tuo halpojen kalsareiden mekka.
photo_2019-01-23_12-07-12
Mandariinikausi alkoi vauhdikkaasti.
photo_2019-01-23_12-08-08
Mieleni teki ostaa tämmöinen dinosaurus, mutta en ostanut. 😦
photo_2019-01-23_12-08-36
Miksi Japanista pitää aina tuoda esiin käytettyjen alkkareiden automaatit, joita ei oo olemassakaan, sen sijaan että puhuttaisiin vaikka näistä sipuliautomaateista, sitä vaan tässä mietin.
photo_2019-01-23_12-08-52
Ruskaa piisasi.
photo_2019-01-23_12-09-10
Ilmastonmuutoksesta seonneita sudenkorentoja näkyi vielä joulukuussakin harhailemassa.
photo_2019-01-23_12-09-44
Kotikatu.
photo_2019-01-23_12-10-27
Tuossa bussikatoksen alla odottelin aina kuljetustani Sendaista Yamagataan.
photo_2019-01-23_12-11-03
Tästä usein hiihtelen.
photo_2019-01-23_12-11-18
Kävin leikkauttamassa karsean kuontaloni.
photo_2019-01-23_12-40-44
Shiraki-san kuontaloni alta tämmöisen kampauksen löysi.
photo_2019-01-23_12-12-30
Aurinko laski.
photo_2019-01-23_12-12-51
Anopin vakiokysymys on viettekö vihanneksia. Yhdessä vaiheessa meillä oli jääkaapissa daikoneita anopilta, husbandin työkaverin anopilta ja toisen työkaverin työmatkalta. En tiedä, miten paljon Tokiossa harrastetaan vihannesten vaihtelua, mutta anoppilassa ei riisiäkään tarvitse ostaa, kun se tulee naapurilta.
photo_2019-01-23_12-13-09
Japanilainen järjestys.
photo_2019-01-23_12-24-30
Kukkakaupassa.
photo_2019-01-23_12-24-37
Samaisessa kukkakaupassa.
photo_2019-01-23_12-25-29
Kiisu.
photo_2019-01-23_12-25-55
Kolttukaupoolla.

2 vastausta artikkeliin “Valitut palat, marraskuu 2018”

  1. Heissan Siiri, onpas erikivaa, että oot päivitellyt pitkästä aikaa..! Oon lueskellut blogejasi varmaan ekasta japaninvaihdostasi asti ja tuossa jokunen viikko sitten japaninopiskeluvimmoissani keksin tsekata vieläkö kirjoittelet. Ilmeisesti kirjoittelet, jee!! Juttujasi on ilo lueskella ja jostain syystä ne tsemppaa panostamaan omiin japaninopintoihin (ihan vaan kielikeskuksella) ihan eri tavalla. Muistaa, että opiskella kannattaa siksi, että jos vihdoin joskus Japaniin eksyy niin siellä osais ehkä ihmisten kanssa kommunikoidakin.

    Seuraavaa postausta jään innolla odottamaan.

    Kevätlämpöisin pakkasterveisin,
    uskollinen lukijasi Eve

    Tykkää

    1. Sen verran kauan oon näitä jorinoitani suoltanut, että hamaan loppuun saakka se on jatkettava. 😀 Kiitos kaunis ja menestystä opintielle!!

      Tykkää

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s