Yleinen

Aikoja

photo_2018-10-31_17-17-31
Meillä on ollut halloween syyskuusta saakka.
photo_2018-10-29_00-45-20
Kakia piisaa!
photo_2018-10-29_00-47-22
Tältä täällä näyttää.

Hulivilihei! Kohta on marraskuu! Mikä tarkoittaa, että oon ollut täällä kokonaista kolme kuukautta. Vaihdoin Spotifyn maa-asetukset Japaniin päästäkseni husbandin family planiin, nyt oon kai sitten virallisesti ulkosuomalainen! Sanomme Japanin Spotifya Sakoku Spotifyksi, kun melkein mikään japanilainen humppa ei oo kuunneltavissa ulkomailla, mutta osataan sitä nähtäväksi koti- ja ulkomaassakin, sillä niin vain katosi Edu Kettusen Taivaansinen BMW ja Mount Eerien Real Death tallennetuista kappaleista tänne saarelle loikattuani. 😦 Toisaalta nyt Happii endon Shin shin shin on minulla tallennetuissa kappaleissa; toukakoukan sanoi Full Metal Alchemist kun maa-asetuksia vaihtoi! (Kirjoitin muuten ensin vaihti ja mietin tovin, mikä lauseessani on vialla. Äidinkieleni rapistuu kuin sipsi työpöydän alla.)

Elo lipuu uomissaan. Tempaisin tuossa yksi päivä Netflixistä Ossan’s love -nimisen sarjan kaikki seittemän jaksoa, jotta tiedän näin puoli vuotta jälkikäteen, mistä tässä tässä maassa puhutaan. Sarja oli melkoisen meme, mutta niin on japanilainen tv-romanssigenre ylipäätäänkin. 😀 Itseäni ilahdutti, kuinka mukaan oli saatu kaikki genren vakiokliseet sukupuolirooleista välittämättä: töytäisyn aiheuttama käsien osuminen toisiinsa, kuumeesta pökertyminen, riisivellin keittäminen kuumeiselle mielitietylle, vanhempien tapaaminen, päähenkilön yllättävä muodonmuutos homssuisesta verkkarijampasta unelmien prinssiksi/prinsessaksi (tämä johtaa aina siihen, että kilpakosijan on kohdattava salatut tunteensa), epäonniset lemmentunnustukset kuunvalon heijastuessa veteen ja tietenkin tärkeimpänä kohtaus, jossa päähenkilö hylkää kilpakosijan alttarille tai jonkun toisen häihin ja lähtee häätamineissa tuli perseen alla pinkomaan pilvenpiirtäjien lomassa niin kovaa että kenkäkin lentää jalaasta ennättääkseen huutamaan todelliselle syömmenvalitulleen palavat tunteensa sillalta tai tien toiselta puolelta vain hetkeä ennen kuin on liian myöhäistä.

Tähän saakka sarja oli viihdyttävä meme. Sitten koittivat viimeiset sanat, jotka iskivät minuun kuin tuhat volttia! Ne eivät olleet aishiteru tai daisuki tai ai rabu yuu. Ne olivat nnawakeneedarottsuuno (=no ei helvetissäkään). Unohtakaa ranskat ja italiat, japani on lemmen ja romanssin ja kaiken hyvän kieli ja ken on toista mieltä ei ymmärrä hyvän päälle! Ttsuuno!

photo_2018-10-23_12-10-56
Naamani.
photo_2018-10-28_18-47-04
Kiisu.
photo_2018-10-29_00-47-44
Toinenkin kiisu.
photo_2018-10-29_00-45-46
Heppakin täältä löytyy.

Mulla on tällä hetkellä menossa ihan mukava kausi Japanin ja japanin kanssa! Aina muutaman kerran vuodessa käy nakertamaan, miksi joudun koko avioliittonikin tällä kielellä elämään ja kuinka paljon helpompaa olisikaan, jos ympärilläni puhuttaisiin pohojammaata. Mutta nyt ei ole sellainen mielentila. (Mulla on kyllä kuukauden sisään tulossa avioliittomme kunniaksi sukukekkerit, joissa joudun japaniksi jonkun puheen tempaisemaan ja silloin saattaa olla toinen ääni kellossa. Karaokevetokin pitäisi tätä koitosta varten harjoitella.) Oltiin yksi päivä husbandin kanssa salarymanien kaupassa uutta pukua katselemassa. Pidin suuni supussa pukumiehen esitellessä valikoimaansa, koska tietämykseni miesten puvuista on nolla eikä viiden samanlaisen raidan tiivis vertailu kiehtonut minua. Husbandin kamppaillessa pukukopissa ryhdyin aikani kuluksi hälle ihan muista aiheista jorisemaan, minkä johdosta pukumies lähes repi puvunhousunsa, hän kun oli olettanut, että en japania osaa, ja oli äimän käkenä näistä skilleistäni. Seurasi perinteinen miten tämä on mahdollista -keskustelu, jotka aina välillä ärsyttävät minua, kun en ihan eilen tai edes viime vuonna japanin opintojani aloittanut. Osaan japania koska opiskelin ahkerasti. Nyt olen kuitenkin päättänyt ottaa toisenlaisen suhtautumisen asiaan! Kehukaa vaan! Meikähiirihän on suorastaan nero!

Toisinaan neronkaan muisti ei silti pelaa. Samaisena iltana yritimme husbandin kanssa Googlata, kuka on säveltänyt Boléron, mikä oli hankalaa, kun emme saanet päähämme edes sävellyksen nimeä. Husbandin mielestä sävellys oli ehkä Pomodoro. Omasta mielestäni se oli mahdollisesti Broileri.

photo_2018-10-31_17-17-58
Pukumies tarjosi teet.
photo_2018-10-31_17-16-35.jpg
Ylimääräisten hanpen-kalakaakkujen laittaminen odeniin ei ollut neronleimaus.
photo_2018-10-31_17-18-50.jpg
Husband tuli keskellä yötä töistä mukanaan kaksi elävää rapua. Kiljuin kauhusta.

Eräänä täyden kuun iltana hampaiden pesun jälkeen kävimme seuraavanlaisen keskustelun:

Siiri: Mulla on yli sata rattata candya, mitä edes teen näillä!!!
Husband: Mulla on yli tuhat.
Siiri: Oho!!
Husband: Se johtuu siitä, että vaimoni on rotta. =)

Japani, tuo romantiikan maa ja kieli!

2 vastausta artikkeliin “Aikoja”

    1. Oon nähnyt japaniksi unia Yamagatasta saakka! Alitajuntani on suomen, japanin ja englannin sekamelska. Parhaiten tämä tulee esiin alkoholin vaikutuksen alaisena, jolloin mulla on muutamaan otteeseen vaihtunut puhe kesken kaiken vääräksi kieleksi. :::D

      Tykkää

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s